Kivikausi Kosmologia Kourusuo Heikki Suomi uskontoarkeologia

Shamaaneja, hallusinaatioita ja neuropsykologiaa – Suomalaisten kalliomaalausten merkityksiä

Heikki Kourusuo

Kesäinen ilta on rauhallinen ja järven vesi on tyyni. Vettä ympäröi suomalainen havumetsä, jonka keskeltä veden ääreltä nousee kallio, joka erottuu selkeästi ympärillään olevasta maisemasta. Järveltä katsottuna kallion kyljestä näyttää kohoavan esiin ihmisen kasvot, jonka silmät ovat seuranneet veden liikkeitä vuosituhansien ajan. Lähempänä rantaa äänet kaikuvat kirkkaasti kallion ja veden pinnasta. Rannalle noustaessa, kivisessä rinteessä voi nähdä sisäänpäin kaareutuneen kohdan, jonka pinnalla on useita himmeän punaisia jälkiä.

Tarkemmin katsottuna jäljet paljastuvat maalauksiksi, jotka esittävät hirviä, ihmisiä, veneitä sekä erilaisia geometrisiä kuvioita. Maalaukset ovat vuosituhansien kuluman haalistamia mutta edelleen katsojan selvästi nähtävissä. Mitä kuvat ovat merkinneet niille muinaisille ihmisille, jotka ovat ne maalanneet ja mitä he ovat kuvillaan halunneet kertoa?

Yllä kuvattu Mikkelin Astuvansalmi on Suomen merkittävimpiä esihistoriallisia kalliomaalauskohteita ja sen löytyminen vuonna 1968 siivitti suomalaisen kalliomaalaustutkimuksen uuteen kukoistukseen.

Astuvansalmella maalaukset sijaitsevat kalliossa, jonka muodossa voi erottaa ihmiskasvot. Kuva: Wikimedia Commons.

Ensimmäisen havainnon kalliomaalauksista Suomessa teki kuitenkin Jean Sibelius jo vuonna 1911 ollessaan kävelyretkellä tuttaviensa huvilan lähettyvillä Kirkkonummen Vitträskissä. Sibeliuksen havainnosta kesti vielä kuusi vuotta ennen kuin arkeologi Aarne Europaeus tuli tarkastamaan paikan. Europaeus päätteli kiveen maalatun verkkomaisen kuvion olevan samaa perua kuin muut Pohjoismaista löydetyt vastaavanlaiset maalaukset, ja näin ensimmäinen havainto esihistoriallisesta kalliomaalauksesta Suomessa tallentui Kansallismuseon arkistoihin.

Tähän päivään mennessä Suomesta on löydetty pitkälti toista sataa kalliomaalausta, ja suurin osa niistä sijoittuu itäiseen ja kaakkoiseen Suomeen. Maalaukset kuuluvat vanhimpiin Suomesta löytyneisiin muinaisjäännöksiin ja niitä on maalattu aina kivikaudelta pronssikauden alkuun, eli noin vuosien 5000–1500 eaa. välillä. Vanhimmat Suomesta löydetyt kalliomaalaukset ovat siis jopa 2000 vuotta vanhempia kuin esimerkiksi Stonehengen monumentti tai Egyptin vanhimmat pyramidit. Maalausten tarkka ajoittaminen on kuitenkin hankalaa.

Kirkkonummen Vitträskin verkkokuvio oli Suomen ensimmäinen virallisesti löydetty kalliomaalaus. Kuva: Ismo Luukkonen/Museovirasto (Finna.fi, CC BY 4.0).

Maastossa maalaukset ovat usein vesireittien äärellä, muusta maisemasta erottuvassa kohdassa. Astuvansalmen tapaan muidenkin kohteiden kallioissa on nähtävissä ihmiskasvoja muistuttavia piirteitä. Kallioiden muodot ja niiden erityinen asema ympäröivässä maisemassa ovat varmasti kiehtoneet esihistoriallisia metsästäjä-keräilijöitä samoin tavoin kuin tämänkin päivän paikalla vierailevia matkaajia. Kallioiden jylhät muodot luovat katsojassa tunteen jostakin erityisestä, toisenlaisesta tilasta.

Suomalaisiin kalliomaalauksiin ikuistetuista hahmoista suurin osa esittää hirviä sekä ihmisiä. Osa ihmisistä on kuvattu sarvipäisinä, eräänlaisina ihmisen ja eläimen ristimuotoina. Yksi kuuluisimmista ihmisfiguureista on Astuvansalmen jousta kädessään pitävä naishahmo. Ihmisten ja hirvien lisäksi maalauksissa esiintyy erilaisia geometrisiä kuvioita, kuten siksak-kuvioita.

Astuvansalmen kalliomaalaus, jonka on tulkittu esittävän jousta pitelevää naishahmoa. Ohto Kokko/Wikimedia Commons.
Peräkkäin kulkevia hirviä Verlan kalliomaalauksessa. Kuva: Antti T. Nissinen/Flickr (CC BY 2.0).

Mitä tarkoitusta maalaukset ovat sitten palvelleet? Maalausten tekeminen on ollut työlästä, sillä paikat ovat olleet hankalasti saavutettavissa eikä niiden lähistöltä ole löydetty esihistoriallisten asutusten jäännöksiä. Maalausten tekijöiden on siis täytynyt liikkua pitkiä matkoja syrjäisille seuduille ja kavuta hankalien kallioiden rinteille saadakseen kuvat maalatuksi. Kuvat ovat siis olleet ainakin jotakin muuta kuin vain merkityksetöntä ajanvietettä. Kohteilta löytyneet esineet kertovat myös siitä, että paikoille on palattu yhä uudelleen. Maalausten ja niiden näyttämöinä toimineiden kallioiden on siis täytynyt kantaa jotakin syvempää merkitystä muinaisille metsästäjä-keräilijöille. Kalliomaalauksia tutkimalla voimme siis ehkä saavuttaa jonkinlaisen aavistuksen muinaisten ihmisten uskomuksista ja maailmankatsomuksesta.

Shamanismi on ollut yksi suosituimmista selityksistä kalliomaalauksille. Maalausten sarvipäisten ihmishahmojen on katsottu olevan eläinpäähineisiin pukeutuneita shamaaneja suorittamassa rituaaleja. Mutta miten abstraktit ja vähemmän ilmeiset kuvat ovat voineet liittyä shamanismiin? Tähän kysymykseen kiinnostavan näkökulman antaa neuropsykologinen tutkimus. Kalliomaalausten tutkiminen neuropsykologian valossa esittää, että kalliomaalausten kuvien aiheet ovat syntyneet muuntuneissa tajunnantiloissa koettujen hallusinaatioiden innoittamina. Shamaanit ovat päässet muuntuneeseen tajunnantilaan esimerkiksi psykedeelien tai pitkään jatkuvan rytmikkään tanssin avulla. Myös kovat kiputilat tai hyperventilaatio voivat johdattaa tällaiseen transsiin.

Ruokolahden Kolmiköytisienvuoren maalauksen ihmishahmoilla kädet on nostettu ylös. Kuvaako asento tanssia vai jonkinlaista palvontaa? Kuva: Ismo Luukkonen/Museovirasto (Finna.fi, CC BY 4.0).
Vene Asikkalan Patalahden maalauksessa. Kalliomaalaukset sijaitsevat usein vesireittien varrella ja maalaukset on voitu joissakin tapauksissa tehdä veneestä tai jäältä. Kuva: Ismo Luukkonen/Museovirasto (Finna.fi, CC BY 4.0).

Muuntuneessa tajunnantilassa kokija voi nähdä erilaisia silmänsisäisiä näkyjä, kuten erilaisia siksak- ja ristikkokuvioita sekä muunlaisia viivoja ja pisteitä. Nämä kuviot ovat riippumattomia ihmisten kulttuurisesta taustasta, ja ne eivät synny ulkoisista visuaalisista ärsykkeistä eli ne ovat aivojen tuottamia. Visuaalisten hallusinaatioiden lisäksi shamanistisen transsin vaiheisiin kuuluu myös erilaisia ruumiillisia kokemuksia, kuten kokemus lentämisestä ja oman ruumiin muuttumisesta esimerkiksi eläimeksi.

Miksi shamaanit ovat sitten ylipäätään pyrkineet pääsemään kivuliaaseen ja raskaaseen transsitilaan? Shamanistisia yhteisöjä tutkimalla on havaittu, että transsissa olevan shamaanin on katsottu kykenevän vaikuttamaan saaliseläimiin, ottamaan yhteyden tuonpuoleiseen sekä pystyvän parantamaan sairaita. Shamaanilla on siis tärkeä osa yhteisön hyvinvoinnin ja elinkeinon takaamisessa sekä yliluonnollisen tulkitsemisessa. Tiedon saamisella tuonpuoleisesta on keskeinen osa shamanismissa ja jo sanan alkuperä on Siperian tunguusien käyttämässä sanassa šamān, joka tarkoittaa ”henkilöä, joka tietää”. (Lue lisää shamanismista Kalmistopiirin jutusta Maailmojen välillä matkaavat – Shamanismin ja shamaanien hautojen arkeologiaa.)

Suomussalmen Hossan Värikallion maalauksissa esiintyy ihmis- ja eläinhahmoja. Alareunan lähellä melkein kuvan keskiosassa on sarvipäinen ihmishahmo, joka saattaa esittää shamaania. Kuva: Ulla Moilanen.
Iitin Mertakallion maalauksessa on siksak-viiva ja vinoon kuvattu ihminen, jota on joskus pidetty loveen lankeavana shamaanina. Kuva: Ismo Luukkonen/Museovirasto (Finna.fi, CC BY 4.0).

Voi siis olla, että kalliomaalaukset esittävät shamaanien näkemiä näkyjä. Sarvipäiset hahmot kuvastavat shamaanin kokemusta ruumiin muuttumisesta eläimeksi ja abstraktit kuviot jäljittelevät aivojen tuottamia hallusinaatioita. Lisäksi on mahdollista, että geometrisia kuvioita on tulkittu maalauksiin myös vapaammin, eli esimerkiksi siksak-kuviot on saatettu esittää käärmeinä. Erilaisten eläinhahmojen on myös tulkittu esittävän shamaanien apuhenkiä.

Kalliomaalausten merkityksiä pohtiessa tulee kuitenkin muistaa, että lopullisten vastausten saaminen kysymyksiimme on mahdotonta. Lisäksi muinaisten maailmankatsomusten selittäminen vain yhden teorian avulla yksinkertaistaa ilmiöitä. Kalliomaalaukset tuskin kertovat pelkästään shamaanien kokemista hallusinaatioista vaan ne voivat esittää myös muuten metsästäjä-keräilijöille tärkeitä asioita. Esimerkiksi hirvet ovat olleet kivikauden ihmisille tärkeä saaliseläin. Maalaukset ovat siis yhtä lailla voineet liittyä elinkeinoon, maailmankatsomukseen kuin shamaanien transsissa kokemiin näkyihin. Usein maalauksille on haettu selityksiä myös historialliselta ajalta kootusta kansanperinteestä. Tässä ongelmaksi kuitenkin tulee kirjatun kansanperinteen ja maalausten erottava tuhansien vuosien aikaero ja suorien yhteyksien muodostaminen näiden välille on mahdotonta.

Kirkkonummen Juusjärven kalliomaalauksessa on kuvattuna muun muassa kala ja ihminen. Kuva: Ulla Moilanen.
Hirvi Astuvansalmen maalauksissa. Kuva: Ismo Luukkonen/Museovirasto (Finna.fi, CC BY 4.0).

Kalliomaalaukset ja niiden aiheet ovat joka tapauksessa näytelleet tärkeää osaa tekijöidensä elämässä. Astuvansalmenkin lukuisat hirvet ja veneet kertovat siitä, kuinka keskeisiä ne ovat olleet metsästäjä-keräilijöiden elinkeinossa. Mutta ehkä myös Astuvansalmellakin on aikoinaan suoritettu rituaaleja, joissa transsissa koetut hallusinaatiot ovat toimineet sarvipäisten ihmishahmojen ja geometristen kuvioiden innoittajina. Millaisia tarinoita tai syvempiä merkityksiä muinaiset ihmiset ovat maalauksiin ja niiden hahmoihin liittäneet, jää meille kuitenkin arvoitukseksi, jota ei voi täysin ratkaista.

———

Kirjoittaja on uskontotieteen pääaineopiskelija Turun yliopistossa. Sivuaineina ja kiinnostuksen kohteina ovat arkeologia, filosofia ja historia.

Lähteet:

Lahelma, A. 2001. Kalliomaalaukset ja shamanismi. Tulkintaa neuropsykologian ja maalausten sijainnin valossa. Muinaistutkija 2/2001, 2–21.

Lahelma, A. 2008. A Touch of Red – Archaeological and Ethnographic Approaches to interpreting Finnish Rock Paintings. Iskos 15.

Lewis-Williams, J. D. 2004. Consciousness, Intelligence, and Art: A View of the West European Middle to Upper Paleolithic Transition. Teoksessa Berghaus, G. (toim.). New Perspectives on Prehistoric Art, 11–29. Praeger Publishers, USA.

Winkelman, M. 2008. Cross-cultural and Biogenetic Perspectives on the origins of Shamanism. Teoksessa Hays-Gilpin, K. & Whitley D. S. (toim.). Belief in the PastTheoretical Approaches to the Archaeology of Religion, 43–66. Left Coast Press Inc., Walnut Creek.

3 kommenttia

    1. Salamanisku olisi ollut harvinainen ja todennäköisesti hyvin voimakkaasti vaikuttanut tapahtuma, joka periaatteessa olisi voitu ikuistaa kallioon. Ismo Luukkonen kertoo vuonna 2013 ilmestyneessä artikkelissaan Mitä heillä on käsissään? Pohdintoja Suomen kalliomaalausten merkeistä. (Teoksessa: Aurinkopeura VI. Myyttinen käärme; Suomen muinaistaideseura ry), että siksak-viivan on yleensä tulkittu merkitsevän käärmettä, mutta joskus myös vettä, sauvaa tai salamaa. Luukkonen pitää kuitenkin itse (kuten moni muukin kalliomaalausten tutkija) todennäköisimpänä vaihtoehtona käärmettä, johon on myöhemmissä kansanuskomuksissa liittynyt runsaasti symboliikkaa.

      Tykkää

      1. Voisi olla noita luontoaan luomassa ukonväellä, kuten myöhemmässä kansanrunoudessa viitataan.

        Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.