Nina Maaranen
Vuonna 2013 Kalmistopiirissä julkaistiin koontijuttu kaksoishautauksista (Rakkautta haudan takaa?), joissa kerrottiin hautausasentojen erilaisista tulkinnoista. Joidenkin mukaan lähekkäin aseteltujen vainajien asento kielii läheisestä, jopa rakastavasta, suhteesta. Yksi aiemmassa jutussa esitellyistä haudoista oli vuonna 2009 Italian Modenasta löydetty noin 1500 vuotta vanha kaksoishauta. Aikuiset vainajat oli asetettu hautaan vierekkäin, ja heidän limittyvät sormiluunsa viittasivat käsien olleen tarkoituksellisesti liitetty yhteen. Toisen luurangon selkärangan asento viittasi myös siihen, että vainajien kasvot olisi alun perin käännetty toisiaan kohti, mutta kallo oli liikkunut pois alkuperäisestä asennosta myöhemmin osana maatumisprosessia. Kaksoishaudan vainajien lisäksi Modenan kaivauksissa löydettiin yksitoista muuta vainajaa. Osassa luurangoista oli merkkejä loukkaantumisista, jotka saattoivat johtua sodan väkivaltaisuuksista (Vazzana, A. et al. 2018).
Erikoisuutensa takia löytö levisi nopeasti uutisvälineissä ja vainajat kastettiin ”Modenan rakastajiksi” (Vazzana, A. et al. 2015a). Varsinkin uutismedioissa vainajien spekuloitiin olleen mies- ja naissukupuoliset (heteropari), mutta huonon säilyvyyden takia tutkijat eivät olleet kyenneet tekemään luun ulkomuotoon perustuvaa sukupuoliarviota (Vazzana, A. et al. 2015b). Luuaines oli niin huonokuntoista, ettei DNA-analyysi myöskään ollut avuksi (Lugli et al. 2019).
Biokemiallisten tekniikoiden kehittyminen on mahdollistanut tutkimuksia myös huonompikuntoisesta aineksesta. Peptidit ovat niin sanottuja pieniä proteiineja, jotka koostuvat korkeintaan noin viidestäkymmenestä aminohaposta. Arkeologisessa aineistossa niitä on tutkittu muun muassa luurangon kovimmasta ja kestävimmästä aineksesta, hammaskiilteestä. Varsinkin amelogeeni-niminen peptidi kiinnostaa arkeologeja, sillä yksi sen muodoista (AMELY) on löydettävissä ainostaan miespuolisten sukupuolikromosomeista (Stewart et al. 2017). Modenan ”rakastajat” olivat oiva tilaisuus testata menetelmää huonosti säilyneeseen arkeologiseen aineistoon.
Peptidianalyysi antoi tuloksia, ja molemmat vainajat osoittautuivat miehiksi (Lugli et al. 2019). Kaivauksissa löytyneiden luurankojen loukkaantumisjälkien takia kaksoishaudan vainajien on ehdotettu olleen taistelussa kuolleita sotureita. Koska DNA-analyysit eivät ole onnistuneet nykyisillä menetelmillä, vainajien sukulaisuussuhde jää toistaiseksi vielä arvoitukseksi. Menetelmien jatkuva kehittyminen, kuten peptiditesti, saavat tulevaisuuden näyttämään lupaavalta.
Lehdistö innostui löydöstä jälleen, tällä kertaa uutisoiden käsikkäin haudatusta miesparista (BBC 12.9.2019, CNN 13.9.2019, Guardian 12.9.2019). On esitetty, että vainajat saattoivat olla läheistä sukua tai läheisiä ystäviä (varsinkin ”läheiset ystävät” aiheutti hilpeyttä ja keskustelua esimerkiksi Twitterissä). He saattoivat myös olla rakastajia. Giulia Di Rocco, Modenan yliopiston apulaisprofessori, pitää kaikkia vaihtoehtoja yhtä mahdollisina (CNN 13.9.2019).
— — —
Kirjoittaja on Bournemouthin yliopiston tohtoritutkija ja osteologi.
Lähteet:
Lugli, F., Di Rocco, G., Vazzana, A. et al. 2019. Enamel peptides reveal the sex of the Late Antique ‘Lovers of Modena’. Sci Rep 9, 13130.
Stewart, N. A., Gerlach, R. F., Gowland, R. L., Gron, K. J. & Montgomery, J. 2017. Sex determination of human remains from peptides in tooth enamel. Proceedings of the National Academy of Sciences 114(52), 13649–13654.
Vazzana, A. et al. 2015a. Dal caso mediatico alla musealizzazione: l’esempio della cosiddetta “Tomba degli Amanti” di Modena. Atti e Mem. – Deput. di Stor. patria per le antiche Prov. Modenesi Serie XI, 277–283.
Vazzana, A., Pellegrini, S., Traversari, M., Labate, D. & Gruppioni, G. 2015b. La necropoli tardoantica di via Ciro Menotti-Modena, analisi antropologica preliminare. Atti e Mem. – Deput. di Stor. patria per le antiche Prov. Modenesi Serie XI, 285–292.
Vazzana, A. et al. 2018. A multianalytic investigation of weapon-related injuries in a Late Antiquity necropolis, Mutina, Italy. Journal of Archaeological Science: Reports 17, 550–559.
KALMISTOPIIRI 