Lisää Göteborgin museokokoelmien ihmisjäännösten poistamisesta

Ulla Moilanen, Nina Maaranen & Heli Etu-Sihvola

Tammikuussa 2020 Kalmistopiirissä julkaistiin juttu ”Göteborgissa kuohuu: Museon lääketieteellinen ihmisjäännöskokoelma aiotaan polttaa”, jossa käsiteltiin paikallisen kulttuuriperintöviranomaisen Västarvetin päätöstä poistaa kokoelmistaan 1800–1900-luvuilla kerättyjä ihmisjäännöksiä asiantuntijoiden vastustuksesta huolimatta. Västarvet teki poistoa varten selvityksen, jossa jäännökset jaettiin kolmeen kategoriaan; 1) sellaiset, joiden alkuperä on tunnettu, 2) jäännökset ilman alkuperätietoa ja 3) muuten hankintaohjeistuksen ulkopuolelle jäävä aineisto. Toisen ja kolmannen kategorian aineistot Västarvet päätti hävittää polttamalla (ja kutsui tätä päätöstä uudelleenhautaamiseksi).

Kokoelmien poistamista on verrattu tuhoamiseen ja sitä vastusti museon oma henkilökunta sekä suuri joukko muita museoammattilaisia, luututkijoita (osteologeja) sekä arkeologeja niin Ruotsissa kuin kansainvälisesti. Asiantuntijat eivät kokeneet, että heitä oltaisiin kuultu riittävästi päätöksenteossa, sillä useimpien mielestä myös alkuperältään tuntematon aineisto on merkittävä esimerkiksi lääketieteellisen tutkimuksen ja ihmiskuvan näkökulmasta. Kokoelman hankinta-ajankohta, 1800-luku, tuo myös merkittävyyttä kokoelmalle, sillä sen kautta voidaan ymmärtää paremmin ajan käytäntöjä. Nykyisin noudatettavat eettiset periaatteet ovat kehittyneet 1900-luvun kuluessa, ja tiettyjä vanhoja kokoelmia pidetään yleisesti ottaen epäeettisesti hankittuina ja siten ongelmallisina. Monien asiantuntijoiden esittämän huolen mukaan kokoelmien hävittäminen edesauttaa tällaisten historiallisten ajanjaksojen sensuroimista, eikä hankalaksi koettujen kokoelmien poistaminen ole sen vuoksi eettisesti oikea ratkaisu. Aiheen tiimoilta on tehty myös kaksi opinnäytetyötä, joissa asiaa on pohdittu (Gran 2020; Malmström 2020).

Marraskuussa 2020 Göteborgista kuului surullisia uutisia: ongelmalliseksi koettuja aineistoja oli viimein hävitetty (SVT 4.11.2020). SVT:n uutisen mukaan tähän joukkoon kuuluivat yhteenkasvaneet kaksoset sekä muita ihmisjäännöksiä, jotka polttohaudattiin. Osa aiheesta uutisoineista lehdistä (esim. Göteborg Direkt 5.11.2020) nosti edelleen esiin sen, että museoalalla oli suhtauduttu päätökseen kriittisesti.

Västarvet on vastannut kritiikkiin vakuuttamalla, että asiantuntijoita on kuultu. Se ei kuitenkaan ole tarpeeksi selvästi eritellyt, keitä nämä asiantuntijat ovat olleet ja miten asiantuntijoiden näkemys on huomioitu päätöksessä. Kun ottaa huomioon vastustajien joukon, johon kuuluu monia nimekkäitä ruotsalaisia tutkijoita, tämä vakuutus vaikuttaa melko tyhjältä retotiikalta. Tulevaisuudessa Västarvet aikonee poistaa jopa 95 % kokoelmista, jotka on hankittu 1800-luvulla (Stutz et al. 2019). Asiantuntijoiden mukaan ainoastaan 20 % poistosta olisi perusteltua. Päätös heijastaa laajempaa ongelmaa, jossa tiedon ja asiantuntijuuden arvostaminen sekä vaikean kulttuuriperinnön tutkimus on heikentynyt ja todennäköisesti heikentyy edelleen tulevaisuudessa. Näistä syistä asian ongelmallisuudesta olisi hyvä puhua enemmän.

Kenellä on oikeus päättää siitä, mitä säilytetään ja minkälainen tutkimus on nyt tai tulevaisuudessa mahdollista? Ihmisjäännöksiin liittyvissä kysymyksissä tulisi miettiä myös sitä, voiko esimerkiksi yksittäisten ihmisten henkilökohtainen vakaumus johtaa tilanteeseen, jossa aineisto ei ole enää tutkimuksen tai opetuksen saatavilla. Eettisyyteen vetoamisella ei koskaan tulisi perustella aineistojen piilottamista tai sen käytön kieltämistä, sillä eettisyyden luonne on keskustelevaa, ei määräävää tai sääntelevää. Hankaliksi koettuja aineistoja ei voi toki kohdella ainoastaan tutkimuskohteina tai näytteinä. Näillä aineistoilla on kuitenkin valtavan suuri arvo historian ja ihmisyyden ymmärtämisessä. Ihmisjäännösten tapauksessa kokoelmista poistaminen (esimerkiksi uudelleen hautaamalla) voi tietyissä tapauksissa olla verrattavissa ei ainoastaan historian ja menneisyyden vaan myös hävitettävien yksilöiden oman äänen hiljentämiseen ja muiston poistamiseen (ks. ongelmista ja keskustelusta myös esim. Claes & Deblon 2018; Clegg 2020; Jenkins 2011; Licata et al. 2020; Squires et al. 2020; Tyrbjerg 2019).

Lisätietoa:
Lundin yliopisto:  Vad kan vi lära av universitetets anatomiska samling?

Kirjallisuutta:

Claes, T. & Deblon, V. 2018. When nothing remains: anatomical collections, the ethics of stewardship and the meanings of absence, Journal of the History of Collections, Vol. 30, Issue 2, July 2018: 351–362.

Clegg, M. 2020. Human Remains: Curation, Reburial and Repatriation. Cambridge University Press, Cambridge.

Gran, S. 2020. Människa eller föremål? En studie kring gallring av mänskliga kvarlevor i museala sammanhang. Uppsats inom musei- & kulturarvsvetenskap, Uppsala Universitet.

Jenkins, T. 2011. Contesting Human Remains in Museum Collections The Crisis of Cultural Authority. Routledge, New York & London.

Licata, M. et al. 2020. Study, conservation and exhibition of human remains: the need of a bioethical perspective. Acta biomedica: Atenei Parmensis vol. 91,4 e2020110, doi:10.23750/abm.v91i4.9674.

Malmström, S. 2020. (O)mänskliga kvarlevor En osteologisk och etisk studie om hantering av individer i medicinska samlingar. Institutionen för arkeologi och antikens kultur, osteoarkeologi. Stockholms universitet.

Squires, K., Errickson, D., Márquez-Grant, N. (Eds.) 2020. Ethical Approaches to Human Remains A Global Challenge in Bioarchaeology and Forensic Anthropology. Springer, Switzerland.

Stutz, A. et al 2019. Gallringen på Naturhistoriska saknar vetenskaplig grund. Göterborgs-Posten 13.12.2019.

Tyrbjerg, K. 2019. Curating the dead body between medicine and culture. In: Curatorial Challenges: Interdisciplinary Perspectives on Contemporary Curating, Malene Vest Hansen, Anne Folke Henningsen & Anne Gregersen (Eds.): 35–50. Routledge, Abingdon.