Etiikka Etu-Sihvola Heli Historiallinen aika Luonnontieteelliset analyysit ja menetelmät Maaranen Nina Moilanen Ulla Osteologia Paasikivi Sofia Skandinavia

Göteborgissa kuohuu: Museon lääketieteellinen ihmisjäännöskokoelma aiotaan polttaa

Ulla Moilanen, Heli Etu-Sihvola, Nina Maaranen, Sofia Paasikivi

Göteborgin luonnontieteellisen museon lääketieteellinen ihmisjäännöskokoelma on päätetty hävittää polttamalla (Killgren 2019). Päätös on aiheuttanut Ruotsissa kiivasta keskustelua ja suuri määrä tutkijoita ulkomaita myöten on esittänyt huolensa sen johdosta (esim. Holmberg 2019). Muun muassa Iso-Britanniassa toimiva BABAO (British Association for Biological Anthropology and Osteology) on käynyt yhdistyksen sisäistä keskustelua aiheesta ja saattaa julkaista virallisen kannanoton myöhempänä ajankohtana. Yhdistykseen kuuluvien osteologien mielipiteet mukailevat laajemman tiedeyhteisön kantaa. Aihe on herättänyt tunteita myös tiedeyhteisön ulkopuolella, sillä esimerkiksi iltapäivälehti Expressen kehotti värikkäässä kolumnissaan pelastamaan museot ”puhdistusaktivisteilta” ja kuvasi hävittämispäätöstä ”historian intohimomurhaksi”, jossa ihmisoikeudet jäävät yhden poliittisen toimijan mielivaltaisen päätösvallan alle (Marteus 2019).

Göteborgin luonnontieteellisessä museossa on säilytetty noin sataa luurankoa sekä useita lääketieteellisiä kudosnäytteitä, jotka ovat päätyneet museoon 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa. Näytteet ovat peräisin erilaisista lääketieteellisistä kokoelmista sekä oppilaitoksista. Joukossa on myös vuonna 1863 museolle lahjoitetut, lasipurkkiin säilötyt yhteenkasvaneet kaksoset, jotka olivat osa museon perusnäyttelyä vuoteen 2011 saakka. Vastaavat kokoelmat ovat viime vuosina herättäneet runsaasti keskustelua muun muassa siitä, otetaanko kokoelmien esittämisessä huomioon vainajien ihmisarvo ja onko näytteillepano vainajaa kunnioittavaa kohtelua (ks. esim. Kalmistopiirin artikkelit tunnisteella ”Etiikka”).

Yhteenkasvaneet kaksoset olivat aiemmin osa museon perusnäyttelyä ja nyt keskiössä pohdittaessa museokokoelmiin kuuluvien ihmisjäännösten ihmisarvoista kohtelua. Kuva: Fredrik Sandén/Flickr (CC BY-NC 2.0).

Jo aiemmin tehty päätös Göteborgin kokoelman hävittämisestä ei ole museon oma, vaan sen on tehnyt alueen poliittinen kulttuuriperintöviranomainen Västarvet. Päätöstä on perusteltu jo vuosia jatkuneella keskustelulla ihmisjäännösten asemasta museokokoelmissa sekä eettisillä seikoilla ja ihmisjäännösten hienotunteisella, humaanilla kohtelulla. Västarvet on selvityksissään jakanut museoihin 1800–1900-luvuilla päätyneet ihmisjäännökset kolmeen eri kategoriaan. Ensimmäiseen kuuluvat sellaiset jäännökset, joiden alkuperä tunnetaan ja jotka voidaan palauttaa niihin maihin, joista jäännökset on hankittu (repatriaatio). Toiseen ja kolmanteen kategoriaan kuuluvat Västarvetin mukaan jäännökset ilman kontekstia (eli niiden alkuperä on tuntematon) sekä aineisto, jota museoesineistön hankintaan liittyvät ohjeistukset eivät muutoin koske. Toisen ja kolmannen kategorian aineistot Västarvet on päättänyt haudata uudelleen polttamalla.

Ihmisjäännöskokoelma on siirretty keväällä 2019 Göteborgin luonnontieteellisestä museosta toiseen säilytyspaikkaan, jossa se tällä hetkellä odottaa polttohautausta. Siirron yhteydessä museon henkilökunta esitti mediassa paheksuntansa siitä, ettei kokoelma-asiaa ollut mietitty loppuun saakka (Herold 2019). Ongelmallisena pidettiin muun muassa sitä, ettei museossa voi enää olla näytteillä aitoja ihmiselimiä, sillä näyttelyesineiden aitous herättää kunnioitusta ja ymmärrystä eri tavalla kuin rekonstruktio. Samassa yhteydessä Linné-yliopiston arkeologian lehtori Liv Nilsson Stutz sanoi museon ihmisjäännöskokoelman olevan eettisesti ongelmallinen kysymys, mutta muistutti myös, ettei oikea lähestymistapa vaikeisiin ja hankaliin asioihin ole niiden pois lakaisu.

Joulukuussa 2019 suuri joukko ruotsalaisia osteologeja, arkeologeja ja museoammattilaisia kirjoitti kannanoton, jossa vedotaan kokoelman säilyttämisen puolesta (Alfsdotter et al. 2019). Tekstissään tutkijat huomauttavat, ettei päätöksessä ole riittävästi kuultu alan asiantuntijoita. Myös väite kokoelman kontekstittomuudesta ja tieteellisen arvon puuttumisesta osoittaa kirjoittajien mukaan suurta tietämättömyyttä, sillä anatomisen ihmisjäännöskokoelman kontekstina voidaan pitää 1800-luvun lääketieteellistä tutkimusta ja ihmiskuvaa. Kokoelman hävittäminen edesauttaa hankalana pidetyn historiallisen jakson sensuroimista.

Ihmiskallo Göteborgin luonnontieteellisessä museossa. Kuva: Fredrik Sandén/Flickr (CC BY-NC 2.0).

Kirjoituksessa puututaan myös siihen, miten kokoelmat eivät ole Västarvetin mukaan relevantteja tulevalle tutkimukselle. Uusien teoreettisen suuntausten ja modernien menetelmien avulla kokoelmia voidaan kuitenkin lähestyä uudenlaisista näkökulmista. Anatomiset kokoelmat ovat avainasemassa lääketieteen historian ja rotubiologisen tutkimuksen kyseenalaistamista käsittelevissä tutkimuksissa. Vaikka poistettavat kokoelmat dokumentoitaisiin, ei kaikki tuleva tutkimus ole enää mahdollista. Tällaista on esimerkiksi kajoava tutkimus, jolla selvitettäisiin taudinaiheuttajien muuntumista viimeisen vuosisadan aikana. Tämä edistäisi nykylääketieteen ja antibioottiresistenttien bakteerikantojen tutkimusta ja siten uusien lääkkeiden kehittämistä. Tutkimusmenetelmät kehittyvät jatkuvasti, joten aineiston koko potentiaalia ei voi tällä hetkellä edes täysin kuvitella.

Alfsdotter et al. kirjoittavat myös, että kokoelman hävittämispäätös on täysin vastoin niitä samoja eettisiä suosituksia, joilla päätöstä yritetään perustella. Västarvetin mukaan päätös on Kansainvälisen museoneuvoston ICOMin museotyön eettisten sääntöjen mukainen. Näissä säännöissä kuitenkin sanotaan, että museoilla on velvollisuutensa tutkimuksen edistäjänä ja aineistojen säilyttäjänä, ja että mahdollisesti poistettavia aineistoja tulee tarjota ensisijaisesti toiselle museolle. Alfsdotterin et al. tekstissä Lundin yliopiston historiallinen museo tarjoutuu ottamaan Göteborgin ihmisjäännöskokoelman hallintaansa ja näin pelastamaan sen myös tulevaisuutta varten (myös Hagström 2019).

Yhtenä ongelmana poistosuunnitelmassa voidaan pitää myös hautaustavaksi valittua polttohautausta, jota suurin osa 1800-luvun ruotsalaisista vastusti. Tutkijat myös muistuttavat, että osa poltettavaksi määrätyistä jäännöksistä voi olla peräisin Ruotsin ulkopuolelta. Millä oikeudella nämä vainajat voidaan haudata polttamalla? Onko protestanttinen muistolehto näiden, mahdollisesti muuta uskontokuntaa edustavien, vainajien kunnioittavaa kohtelua?

Yleiskuvaa Göteborgin luonnontieteellisestä museosta. Kuva: Ulf K./Flickr (CC BY 2.0).

Aarhusin yliopiston biotieteiden professori Tomas Cedhagen (2019) otti osaa keskusteluun muistuttamalla, että museoiden tulee toimia yhteiskunnan muistina. Terävässä kritiikissään Cedhagen suomi kokoelmapoistojen tekijöitä kompetenssin puutteesta, sillä hänen mukaansa hallinnollisen viranomaisen asiantuntemus ei riitä kokoelmien sisällön arviointiin. Ihmisjäännösten poistaminen museokokoelmista aiheuttaa hänen mukaansa muillekin museoille kohtuuttomia seurauksia. Pitäisikö kokoelmista tuhota vaikkapa myös neulotut käsineet, joissa on käytetty ihmishiusta?

Västarvet vastasi saamaansa kritiikkiin vakuuttamalla, että hävittämispäätöksessä on kuunneltu monipuolisesti eri tahoja ja asiantuntijoita (Schedin & Gustavsson 2019). Vastineessa pidettiin Lundin tarjousta ottaa ”kokoelma” vastaan outona, sillä kyseessä oleva aineisto ei Västarvetin mukaan koostu mistään yhtenäisestä kokoelmasta, vaan mukana on erilaista aineistoa lääketieteellisistä märkäpreparaateista luihin. Västarvet muistuttaa, että osa kokoelmista on joka tapauksessa siirtymässä Lundiin ja osa jäämässä Västarvetiin. Yhteenkasvaneista kaksosista on Schedinin ja Gustafssonin mukaan keskusteltu jo kymmenen vuotta, ja niiden tuhoamiselle on olemassa painavat perusteet. He myös muistuttavat kokoelmapoistojen kuuluvan hyvään kokoelmanhallintaan, sillä kaiken säilyttäminen ilman sidettä museon muuhun toimintaan on ainoastaan varastointia. Vastineen mukaan tuhoamispäätös ei ole myöskään subjektiivinen, sillä Västarvet ei tee aineistosta tutkimusta itse.

Näkymä Göteborgin luonnontieteelliselle museolle. Kuva: Wikimedia Commons.

Göteborgs-Postenissa julkaistiin vielä 13.12.2019 ”loppurepliikki”, jonka allekirjoitti 28 meritoitunutta asiantuntijaa, joukossa muun muassa Tukholman yliopiston osteoarkeologian professori Jan Storå (Stutz, A. et al. 2019). Tekstissä muistutetaan Västarvetin aikeesta poistaa jopa 95% kokoelmista, jotka on hankittu 1800-luvulla, vaikka asiantuntijoiden mukaan ainoastaan 20% siitä voitaisiin poistaa perustellusti. Poistopäätökseltä puuttuu tieteellinen pohja, eikä kaikkia eettisiä näkökulmia tai aineiston tutkimuspotentiaalia ole tiedostettu. Monitieteistä tutkimusta voitaisiin tulevaisuudessa hyödyntää myös vainajien tunnistamisessa, mikä puolestaan mahdollisesti auttaisi repatriaatiokysymyksissä. Asiantuntijat muistuttavat myös Ruotsin museolaista, jonka mukaan tutkimus kuuluu museoiden perustehtäviin. Rikkooko Västarvetin päätös museon velvollisuuksia? Tähän vedoten asiantuntijat pyytävät Västarvetia harkitsemaan poistopäätöstä uudelleen.

Keskustelun yhteydessä on hyvä nostaa esille aiheeseen liittyvä esitelmä, jonka professori Sarah Tarlow piti vuonna 2017 Latviassa järjestetyllä tohtorikoulutettavien kurssilla. Puheenvuorossaan Tarlow muistutti, kuinka yksiselitteistä etiikkaa ei ole olemassa, eikä etiikan keskustelevuuden vuoksi kukaan voi sanoa toimivansa eettisesti. Eettisyys ei myöskään tarkoita rajoittamista, vallankäyttöä tai hiljentämistä.

Göteborgin tapaus on huolestuttava. Kyseessä ei ole ainoastaan yhden museokokoelman kohtalo vaan laajemmin periaatteellinen kysymys tiedon ja asiantuntijuuden arvostamisesta sekä vaikean kulttuuriperinnön tutkimuksen turvaamisesta tulevaisuudessa. Kenellä on oikeus päättää siitä, minkälaista tutkimusta voidaan tulevaisuudessa tehdä ja minkälaisia lähdeaineistoja tutkimuksessa voidaan käyttää? Pahaenteistä on myös se, kuinka poliittinen päätöksenteko voi jyrätä asiantuntijuuden yli ja olla aiheuttamassa merkittävää haittaa menneisyyden ja kulttuuriperinnön tuntemukselle. Kansainvälinen tutkijayhteisö ei kiistä kokoelmien eettisesti ongelmallista alkuperää, mutta kokoelmien tuhoaminen ei silti ole kestävä ratkaisu. Historiaa ei tule haudata, eikä epämiellyttävän ja vaikean kulttuuriperinnön tapauksessa kysymyksen tule olla perinnön säilyttämisessä vaan siinä, miten tämä osa historiaa otetaan osaksi laajempaa keskustelua ja mitä sen avulla halutaan nykypäivänä saavuttaa.

Lue lisää anatomisista kokoelmista tästä linkistä.

Lähteet:

Alfsdotter, C. et al. 2019. Behåll de mänskliga kvarlevorna på Naturhistoriska. Göterborgs-Posten 6.12.2019.

Cedhagen, T. 2019. Låt personal med rätt kompetens genomföra gallringarna. Göterborgs-Posten 8.12.2019.

Hagström, J. 2019. Museum i Lund vill ta över siamesiska tvillingarna. Göterborgs-Posten 7.12.2019.

Herold, L. 2019. Nu flyttas mänskliga kvarlevor från Naturhistoriska museet i Göteborg. SVT Nyheter 11.3.2019.

Holmberg, C. 2019. Forskare protesterar mot gallring av mänskliga kvarlevor. Sveriges Radio 1.12.2019.

Killgren, S. 2019. Nytt besked: Siamesiska tvillingfoster ska kremeras. Aftonbladet 22.11.2019.

ICOM:in Museotyön eettiset säännöt

Marteus, A.-C. 2019. Rädda museerna från utrensningsaktivisterna. Expressen 4.12.2019.

Micanovic, I. 2019. Arkeolog: Svår etik kring mänskliga kvarlevor. Svenska Dagbladet 12.3.2019.

Moilanen, U. 2017. Tohtorikoulutettavien kurssi Latviassa: Hautatutkimuksen etiikkaa ja arkeologisia tulkintoja hautauksista. Kalmistopiiri 30.11.2017.

P4 Göteborg – Västarvet: De siamesiska tvillingarna ska kremeras. Sveriges Radio 22.11.2019.

Schedin, P. & Gustavsson, M. 2019. Flera felaktigheter om Västarvets gallringsbeslut. Göterborgs-Posten 9.12.2019.

Stutz, A. et al 2019. Gallringen på Naturhistoriska saknar vetenskaplig grund. Göterborgs-Posten 13.12.2019.

Västarvet: Västarvets gallringsprocess 2019