Ulla Moilanen
Kokemäen Äimälän Leikkimäen jo 1800-luvulla löytynyt miekka (KM 1174:1) on kiinnittänyt runsaasti huomiota kotimaisten ja ulkomaisten tutkijoiden keskuudessa. Miekan kahvaosa on hopeoitu ja niellokoristeinen. Kourainputken pinnalla oleva hopea on joistakin kohdista hieman kuplinut, mutta on vaikea sanoa johtuuko kupliminen palamisen vai ruostumisen vaikutuksesta. Terässä ei ole merkkejä palopatinasta, joten miekka ei välttämättä ole koskaan ollut roviolla.
Jorma Leppäahon (1964: 70) mukaan kahvan koristelu on ”riimukivityylistä”. Ian Peircen (2002: 138) mukaan koristelu on lähinnä Urnesin tyylin ja Ewart Oakeshottin (1991: 51) mukaan Ringeriken tyylin skandinaavista eläinornamentiikkaa. Molemmat tyylit muistuttavat riimukivien nauhaeläimiä. Urnesin tyyli on nimetty norjalaisen Urnesin sauvakirkon puuleikkausten mukaan, ja se ajoittuu noin 1000-luvun puolivälistä 1100-luvun alkuun. Urnesin tyyliä edelsivät Ringeriken, Mammenin, Jellingin ja Borren tyylit, joissa myös esiintyy nauhaeläimiä. Ringeriken tyyli ajoittuu 900-luvun lopulta 1000-luvulle. Mati Mandel (1991: 117–118) ajoittaa samanlaiset Virosta löydetyt hopeakahvaiset nauhaeläinornamentiikalla koristellut miekankahvat 1000-luvun loppupuoliskolle tai 1100-luvun alkupuolelle.
Alfred Geibig (1991) on ajoittanut miekkojen teriä niiden pituuden ja leveyden sekä kärjen muodon ja veriuran pituuden mukaan. Mittasuhteiden ja kärjen muodon perusteella säilä muistuttaa eniten Geibigin säilätyyppiä numero 11. Tyyppiin 11 kuuluu suhteellisen lyhyt veriura ja kaarevahko kärkiosa, aivan kuten Leikkimäen miekassa. Geibigin mukaan tyypissä saattaa esiintyä ei-rautaisia säilämerkkejä, etenkin kuvioita ja ristejä. Tämä tyyppi ajoittuu hänen mukaansa pääasiassa 1100-luvulle. Tomanterän (1978: 43) mukaan ruumishaudat, joissa on samankaltainen säilä, ajoittuvat kaikki kuitenkin 1000-luvulle. Hattulan Suontaan Vesitorninmäen haudan (jossa vainajan lonkalla oli hieman samantapaisia kuvioita sisältävä miekka) radiohiiliajoitus osuu noin vuosien 1050–1160 välille (Moilanen et al. 2021). Ottaen huomioon Leikkimäen miekan kahvaosien tyypin ja koristelun sekä miekan terään perustuvan ajoituksen, Leikkimäenkin miekka on todennäköisesti 1100-luvun alkupuolelta.
Geibigin mukaan tyypin 11 pituus on vähintään 91 cm. Leikkimäen miekan terän pituus on 90,3 cm, mutta se on saattanut olla hieman pidempi, sillä ruotoa on muokattu takomalla jälkikäteen (Mikko Moilanen, suullinen tiedonanto). Geibigin (1991) mukaan terätyyppiin 11 liittyy yleensä linssipontinen kahva. Mikko Moilasen tutkimusten mukaan Leikkimäen miekan ruotoa on ohennettu takomalla, jotta nykyinen kahva sopisi siihen. Tämän seurauksena ruoto on vino, eikä sijaitse keskellä terää. Moilasen mukaan miekka on sovitettu kahvaan niin, että lopputulos näyttää symmetrisemmältä. Hän pitää todennäköisenä, että miekassa on ollut aikaisemmin toisenlainen kahva. Jos miekassa on alun perin ollut esimerkiksi linssipontinen kahva ja siihen kuuluva pitkä väistin, teräosan alkuperäinen pituus on voitu mitata hieman suuremmaksi kuin nykyisen kahvaosan kanssa, mikä asettaisi terän entistä paremmin Geibigin tyypiin numero 11.
Leikkimäen miekan säilässä on kapeita metallilankaupotuksia kullasta tai messingistä. Toisella puolella terää on piispansauva ja kirjaimia (ainakin S-kirjaimia), toisella kolme lintumotiivia, kaksi kulunutta eläinkuviota (mm. Leppäaho 1964: 76, Oakeshott 1991: 51) sekä noin 20 cm:n päässä kärjestä hansikkaan kuva. Hyvin samantapaisia lintukuvioita on Sveitsistä löytyneessä aikaisintaan 1000-luvulle ajoittuvassa miekassa (Oakeshott 1991: 50). Samankaltaista metallilankakoristelua on myös Ylöjärven Mikkolan miekan (KM 14553:1) terässä (Koskimies 1973). Samantapaisia hansikkaan kuvia tunnetaan Suomesta ainakin neljästä muusta miekasta (Tomanterä 1978: 70). Nämä miekat ovat löytyneet Hattulan Suontaan Vesitorninmäestä (KM 17777: 2) ja Halikon Rikalasta (KM 12549: 5, KM 12549: 6, KM 12690: 98). Kaikissa näissä neljässä on kuitenkin terän vastakkaisella puolella piispansauvan sijaan kasvikuvio (Tomanterä 1978: 40–41). Valkeakosken Haukilasta löytyneessä miekassa (KM 41247: 125) puolestaan on Kokemäen miekan kuvioita muistuttavia S-kirjaimia sekä piispansauvamotiivi, mutta muutoin senkin kuva-aiheet eroavat Leikkimäen miekan kuvioista (Moilanen & Moilanen 2020).
Tapio Salminen (2007: 137) arvelee Leikkimäen miekkaa seremonialliseksi aseeksi painopisteestä johtuen. Hän esittää, että piispansauva symboloisi piispan virkaa, käsi siunausta ja kyyhkynen pyhää henkeä ja kastetta, joten miekka olisi mahdollisesti valmistettu lähetyspiispan käyttöön. Leena Tomanterän mukaan kärkikuvio viittaisi mieluummin pajaan tai seppämestariin. Miekan tilaajan tai käyttäjän merkkejä Tomanterä ei pidä uskottavana, sillä kauppatavarana miekat ovat todennäköisesti kulkeneet usean välikäden kautta. Koska kirkon piirissä käsine kuitenkin symboloi suojelusta, voisi piispansauva merkitä myös piispallista verstasta. Tällöin vastakkaisella puolella oleva kuva merkitsisi varsinaista mestaria (Tomanterä 1978: 42–43).
———
Lähteet:
Geibig, A. 1991. Beiträge zur morphologischen Entwicklung des Schwertes im Mittelalter. Eine Analyse des Fundmaterials vom ausgehenden 8. bis zum 12. Jahrhundert aus Sammlungen der Bundesrepublik Deutschland. Offa-Bücher 71. Neumunster.
Koskimies, M. 1973. Ylöjärven Mikkolan akantuskoristeinen miekka. Sarvas, Pekka & Siiriäinen Ari (toim.) Honos Ella Kivikoski. SMYA 75: 91–94.
Leppäaho, J. 1964. Späteisenzeitliche Waffen aus Finnland. Schwertinschriften und Waffenverzierungen des 9.–12. Jahrhunderts. SMYA 61. Helsinki.
Mandel, M. 1991. Eesti 8.–13. sajandi mõõkade tüpoloogiast ja dateerimisest. Jaanits L. & Lang V. (toim.) Muinaisaja teadus 1. Arheoloogiline kogumik: 101–133.
Moilanen, U. & Moilanen, M. 2020. An Early Medieval sword with unique inlays from Finland. Fennoscandia archaeologica XXXVII (2020): 131–142.
Moilanen, U., Kirkinen, T., Saari, N., Rohrlach, A., Krause, J., Onkamo, P., & Salmela, E. 2021) A Woman with a Sword? – Weapon Grave at Suontaka Vesitorninmäki, Finland. European Journal of Archaeology, 1–19. doi:10.1017/eaa.2021.30
Oakeshott, E. 1991. Records of the Medieval Sword. Bury St. Edmunds.
Peirce, I. 2002. Swords of the Viking Age. The Boydell Press.
Salminen, T. 2007. Joki ja sen väki. Kokemäen ja Harjavallan historia jääkaudesta 1860-luvulle. Kokemäen ja Harjavallan historia I:1. Jyväskylä.
Tomanterä, L. 1978. Kaksi Köyliön miekkahautaa. Vanhankartanon C-kalmiston haudat XVI ja XVII. HYAL, Moniste numero 16.
KALMISTOPIIRI 