Kaisa Kyläkoski
Sanomalehdet yleistyivät vasta 1800-luvulla, mutta niillä oli tuolloin takanaan kehitystä jo pari sataa vuotta. Varhaisten sanomalehtien ulkoasussa ja sisällössä on paljon outoa, mutta toki tuttuakin.
Sanomalehdet 1600-luvulla
Painetut sanomalehdet syntyivät 1600-luvun alkupuolella, 30-vuotisen sodan aikaan. Kiinnostus tai tarve sotauutisiin on todennäköinen syy myös Ruotsin ensimmäiselle sanomalehdelle, joka ei ollut yksityinen yritys vaan tiukassa suhteessa valtionhallintoon. Ensimmäiset numerot lehteä Ordinarie Post Tijender painettiin Tukholmassa vuonna 1645, jolloin Ruotsi oli edelleen kiinni 30-vuotisessa sodassa.
Lehden viikoittainen ilmestyminen ei jatkunut aivan keskeytyksettä tai ainakin numeroita puuttuu välillä jopa useilta peräkkäisiltä vuosilta. Lehti vaihtoi nimeä useaan otteeseen, joten yksinkertaisuuden vuoksi siitä puhutaan Posttidningarina. Posti nimen alussa viittaa sekä sanomien tuloon ulkomaan postissa että lehtien kuljetukseen postin mukana Tukholmasta muihin kaupunkeihin. Tiedot lukijoista ovat varsin vähäisiä, mutta Falunissa, jonka kuparikaivos tuotti maan merkittävimmän vientituotteen, tiedetään maistraatin eli kaupunginhallinnon vuonna 1665 tilanneen Posttidningarin ohella saksalaisia painettuja sanomalehtiä ja Tukholmassa käsinkirjoitettuja lehtiä. Vuonna 1682 tehtiin valtionhallinnossa päätös, että jokaiseen postikonttoriin lähetettäisiin 2–3 kappaletta Posttidningaria, mutta päätöksen toimeenpanosta tai käytännön kestosta ei ole tietoa.
Turun kokoiseen kaupunkiin, jossa oli yliopisto, tuomiokapituli ja hovioikeus, on hyvin voinut tulla vastaava määrä lehtiä kuin Faluniin. Ainoa löytynyt varma tieto Suomen puolen kaupunkiin tilatusta Posttidningarista on kuitenkin Kokkolasta vuodelta 1691. Edellisenä vuonna kaupungin pormestariksi nimitetty Jakob Wilstadius oli opiskellut sekä Turun että Uppsalan yliopistoissa. Elokuussa 1691 hän kertoi raatimiehille tilanneensa Tukholmasta sanomalehden, mutta sen kalleuden takia toivoi saavansa muita mukaan tilaukseen. Pöytäkirjaan on tässä yhteydessä todettu mainoslauseen omaisesti, että Posttidningaria tilattiin toisaallekin eli se olisi porvareille ja kaupungille hyödyllinen (Och lijckwähl för Staden och dess Borgerskap wore nyttigdt, äfwen som andrestädes brukes Påst-tijdender hafwa).
Nykyajan lukijan näkökulmasta Posttidningarin sisällön hyöty tuntuu kyseenalaiselta tai marginaaliselta, sillä tieto liikkui samaa vauhtia kuin ihmiset. Esimerkiksi 31.7.1693 Tukholmassa painetussa Posttidningarissa oli Helsingörissä 25. heinäkuuta päivätty listaus Juutinrauman tullia maksaneista aluksista. Näiden joukossa 20. heinäkuuta Helsinkiin suolalastissa tulossa ollut alus oli perillä varmasti viikkoa ellei kahta ennen kuin kyseinen lehden numero saatiin kaupungissa luettavaksi. Mutta 1600-luvulla sanomalehdet olivat uutuus, eikä lukijoilla vielä ollut vakiintunutta käsitystä siitä, millainen lehden pitäisi olla ja mitä sen pitäisi sisältää.
Vastaava ymmärrys puuttui myös lehden toimituksessa, jossa enimmäkseen käännettiin ruotsiksi ulkomaisten lehtien juttuja tai muuten käsiin saatuja tiedonantoja. Pitkin Eurooppaa lehtiä tehtiin samalla periaatteella ja painopaikan lähiseudun tapahtumien maininta oli harvinaista. Tämä tuntuu nykyaikana kummalliselta, sillä olemme tottuneita lukemaan esimerkiksi Helsingin Sanomista erityisesti Helsinkiä koskevia uutisia.
Varhaisimmat Ruotsissa päivätyt sanomat Posttidningarissa liittyvät omalla maalla ja rajalla käytyihin sotiin. Runsas tällainen raportointi vuonna 1679 on ehkä totuttanut muuhunkin kuin ulkomaiseen aineistoon, sillä kotimaan aiheiden julkaisu jatkui rauhan tultua. Mutta 1600-luvun lopun lehtien vakintumattomuutta kuvaa se, että jatkossa joinakin vuosina kotimaan tapahtumista kerrottiin useasti ja joinakin vuosina ei ollenkaan. Valtaosa näistä 1600-luvun kahden viimeisen vuosikymmenen kotimaisista uutisista oli Tukholmassa päivättyjä lyhyitä tiedonantoja kuninkaan liikkeistä sinne tai tänne. Mutta Suomen rannikkokaupunkeihinkin päätyneistä lehdistä voitiin lukea muutakin.
Kotimaan uutisia vuonna 1680
Helmikuun 10. päivä 1680 julkaistun Posttidningarin tapahtumakatsauksen keskivaiheilla kerrotaan, että Tukholmasta lähteneiden Venäjän lähettiläiden kotimatka oli 19. tammikuuta edennyt Turkuun asti. Sieltä matkan oli tarkoitus jatkua Helsingin kautta Nevanlinnan ja Narvan kautta Venäjälle. Molemmat viimeksimainitut kaupungithan olivat tässä vaiheessa Ruotsin hallinnassa. Vieraat reet olivat tietenkin olleet ja menneet Suomen etelärannikon läpi useita viikkoja ennen kuin liikkeestä kertova lehti ehti sinne luettavaksi.
Keskellä kesää (23.7.1680) luettavana oli pitkähkö tekstimainoksenomainen kirje Medevin terveyslähteeltä. ”Minä voin hyvin ajatella, että muilla seuduilla leviää tästä meidän terveyslähteestämme paljon tietoa, joka ei ole sille eduksi, ja epäilemättä muun muassa väitetään, että vesi olisi menettänyt voimansa eikä olisi yhtä hyvää kuin viime vuonna...” Terveyslähteen vesi oli analysoitu kesällä 1678 ja leskikuningatar oli käynyt nauttimassa vettä seuraavana kesänä eli kyse oli vielä hyvin uudesta hankkeesta, jonka julkisuuskuva oli haavoittuvainen. (Ks. myös Lääketieteellinen turismi 1700-luvulla ja terveyslähteiden arkeologiaa.)
Dramaattisempia uutisia Posttidningar tarjosi 10.8.1680. Lundista oli kerrottu heinäkuun lopulla koetusta sääilmiöstä, jossa sateeseen ja ukkoseen liittyi erikoinen tuuli. Se toi mukanaan hiilenmustaa savua ja tulenliekkejä. Lisäksi se oli kuulemma Malmön puolessa nostanut ilmaan piian ja kuljettanut tätä pidemmän matkan. Saman lehden uutinen Tukholmasta on helpommin ymmärrettävissä. Södermalmilla ”niin kutsutun kaupungintalon” (nykyinen Tukholman kaupunginmuseo) vieressä sijainneella venäläisten kauppa-alueella oli syttynyt tulipalo. Se tarttui myös kiviseen kaupungintaloon ja aiheutti vahinkoa maistraatissa. Lähes kaikki venäläisten puiset puodit paloivat, mutta tuli ei onneksi levinnyt lähistön tonteille.
Molemmissa vuoden viimeisissä numeroissa kerrottiin taivaalla näkyvästä komeetasta ja jälkimmäisessä huomautettiin sen näkyneen myös Turussa. Siellä piispa Johannes Gezelius näki pyrstötähden viestinä Jumalalta ja kehotti hiippakuntansa pappeja saarnaamaan tapojen parantamisesta. Vastaavaa tulkintaa ei ole sanomalehtiteksteissä, joissa pitäydyttiin komeetan sijainnin ja muiden havaittavien ominaisuuksien kuvaukseen.
Kotimaan uutisia vuonna 1686
Vuoden 1686 ensimmäisessä lehdessä saatiin Lidköpingistä joulukuun puolivälissä päivätty uutinen. Sen aiheena oli kuukausi aikaisemmin tapahtunut jokipenkan sortuma 200 sylen eli noin 350 metrin matkalta. Mitään hengen hätää raportoinnilla ei siis ollut pidetty eikä mukana ole mainintaa peltomaiden tai kylätonttien menetyksestä. Mutta koska asutus Ruotsissa ja siihen kuuluneessa Suomessa keskittyi jokien rannoille, lyhytkin uutinen saattoi saada lisäväriä omista kokemuksista tai paikallisesta muistitiedosta.
Posttidningarissa 25.1.1686 julkaistu rikosuutinen puolestaan ehkä sai olemaan varovaisempi seuraavalla vierailulla Tukholmaan tai muuhun vieraaseen kaupunkiin. Teksti esitteli rikoksen päätekijäksi 18-vuotiaan pojan, joka oli huomannut kaupoilla olleella talonpojalla “valkoista rahaa” eli hopeakolikoita. Poika rekrytoi avukseen neljä muuta ja hämärän tultua joukko tarttui talonpoikaan sillalla ja ottivat tältä rahat, jotka jaettiin. Tekijöistä saatiin kiinni neljä, joiden tuomio oli luettu raastuvassa muutama päivä ennen uutisointia. Kolme yli 15-vuotiasta sai kuolemantuomion ja ikärajan alittanut määrättiin Södermalmin torille kaakinpuuhun seisomaan ja piiskattavaksi. Rikos rangaistuksineen ei varmaankaan ollut Tukholmassa jokapäiväinen, mutta moni muu vastaava tapaus on kyllä jäänyt uutisoimatta.
Lyhyessä uutisessa 5.4.1686 kerrottiin, että postivene oli Ahvenanmaan ja ”Ruotsin puolen” välillä uponnut ”viimeisimmässä myrskyssä”. Veneen mukana oli mennyt sen miehistö ja mahdolliset matkustajat, mutta kun hylky ajautui rantaan, siitä löytyi postilaukku kirjeineen.
Tukholman uutiskatsauksessa 9.6.1686 oli kolme aihetta. Edellisenä sunnuntaina oli saksalaisessa kirkossa kastettu kristinuskoon kaksi nuorta ”turkkilaista”. Tilaisuutta kunnioitti läsnäolollaan kuningatar. Kahdeksan päivää aikaisemmin taas oli äiti murhannut kolmevuotiaan lapsensa harvinaisen julmasti. Nainen oli jo vangittu, mutta ei vielä tuomittu. Edellispäivänä taas oli mies hukkunut Norrströmmiin eli vanhan kaupungin pohjoispuolella kulkevaan virtaan. Monet ihmiset olivat todistaneet tapahtuneen, mutta eivät voineet miestä auttaa.
Saksalaisessa kirkossa kastettiin samana vuonna vielä neljä ”turkkilaista” naista. Posttidningarissa 8.11.1686 kerrotun mukaan tätä tapahtumaa oli todistamassa useita valtaneuvoksia.
Kotimaan uutisia 1690-luvulla
Seuraavalla vuosikymmenellä Posttidningarissa oli kotimaan uutisia vähemmän ja niiden aiheet keskittyvät tiukasti kuningashuoneen ympärille. Kuningas Kaarle XI oli keskiössä esimerkiksi vuonna 1693 järjestetyn Uppsalan kokouksen 100-vuotisjuhlinnan raportoinnissa (27.2.& 6.3.1693). Juhlan aihe ei ollut lehden lukijoille uutinen, sillä kuningas oli määrännyt kiitosjumalanpalvelukset kaikkiin seurakuntiin. Mutta lehdessä kerrottiin tarkasti Tukholman juhlamenot, joita vastaaviin ei muualla pystytty. Kuninkaan tullessa jumalanpalveluksen jälkeen ulos kirkosta oli ammuttu 360 kunnialaukausta, joiden laukaisupaikat määrineen lueteltiin Posttidningarissa yhtä huolellisesti kuin kuvattiin tilaisuutta varten lyödyt hopeiset ja kultaiset mitalit. Illalla oli valaistuna kaikki kuninkaanlinnan ikkunat, koko kaupungin kaikkien kirkkojen ikkunat ja yksityisten kotien ikkunat. Seuraavana päivänä kuningas lähti Uppsalaan, jossa järjestetystä promootiosta kerrottiin Posttidningarin seuraavassa numerossa.
Vuotta myöhemmin kuningas Kaarle XI, äitinsä eli leskikuningatar Hedvig Eleonora, perintöprinssi ja prinsessat matkustivat Tukholmasta Kungsörin kuninkaankartanoon, joka oli kuninkaan lempipaikkoja. Siellä harrastettiin metsästystä ja sanomalehden lukijat saivat tietää, että 13-vuotias prinssi – tuleva Kaarle XII – oli ampunut keskikokoisen karhun yhdellä sydämen läpäisseellä laukauksella ja seuraavana päivänä kaatanut hirven. Lukijoille saattoi syntyä mielikuva, että maan tulevaisuus olisi turvassa tällaisen miehen kasvettua aikuiseksi. (5.2.& 12.2.1694)
Vuosikymmenen varsinainen uutisvuosi oli 1697. Tuolloin sanomien aiheina olivat kuninkaan kuolema (5.4.1697), Tukholman kuninkaanlinnan tulipalo (10.5.1697), kuninkaan Pohjois-Amerikkaan lähettämien pappien perillepääsy (11.10.1697), valtiopäivät (8.11. & 15.11.1697), kuninkaan hautajaiset (29.11.1697) ja uskollisuudenvala uudelle kuninkaalle (20.12.1697). Seuraavana vuonna kerrottiin prinsessan häistä ja lähdöstä uuteen kotimaahansa (6.6.& 22.8.1698), mutta ei mitään valtakuntaa varsinkin Suomen puolella vaivanneesta nälästä. Kun 30.10.1699 julkaistusta numerosta luettiin Narvasta välitettyä tietoa Venäjän keisarin liikkeistä, ei vielä tiedetty, mikä merkitys kaupungilla pian olisi Ruotsin historiassa.
———
Kirjoittaja on Suomen historian väitöskirjatutkija, joka tutkii 1700-luvun sanomalehtien kotimaan uutisia.
Lähteet:
Posttidningarin mainitut vuosikerrat
Forsman, A. V. Sanomalehtien tilaamisesta Suomeen 1600-luvulla. Historiallinen Arkisto 15: 2. 1898, 25-27 (pk).
Holmberg, Claes-Göran. Nästan bara posttidningar (tiden före 1732). Teoksessa Gustafsson, Karl Erik & Rydén, Per (toim.). Den svenska pressens historia I. I begynnelsen (tiden före 1830). Ekerlids 2000, 22–97
Holmberg, Claes-Göran. Stormaktstidens tidning 1645–1734. Teoksessa Gustafsson, Karl Erik & Rydén. Per (toim.). Världens äldsta. Post- och Inrikes Tidningar under 1600-, 1700-, 1800-, 1900- och 2000-talen. Atlantis 2005, 31–129
Kotivuori, Yrjö. Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Jakob Willstadius. Verkkojulkaisu 2005
Sylwan, Otto. Svenska pressens historia till statshvälfningen 1772. 1896
Välimäki, Mari. Kauheat komeetat. Katastrofikirja.fi 1.4.2021
KALMISTOPIIRI 