Voidaanko DNA-tutkimusten avulla saada selville keitä olivat he, jotka tulivat nykyisen Suomen alueelle jääkauden jälkeen? Miltä Suomen ensimmäiset asukkaat näyttivät, mistä he tulivat, ketkä ovat heidän lähimpiä nykyisin eläviä sukulaisiaan ja mitä kieltä he puhuivat? – Lukijoiden kysymykset
Ensimmäiset jääkaudenjälkeiset ihmisasukkaat saapuivat nykyisen Suomen alueelle varsin pian mannerjään vetäytymisen jälkeen, runsaat 10 000 vuotta sitten. Emme tiedä heistä paljoakaan, sillä arkeologiseen aineistoon on jäänyt heistä suhteellisen vähän jälkiä. Emme tiedä myöskään, mitä kieltä tai kieliä he puhuivat – sen kuitenkin tiedämme, että kyseessä ei ollut mikään seudulla nykyään puhuttavista kielistä eikä edes niiden esimuoto vaan tuntematon kieli, joka on sittemmin hävinnyt (Ks. Suomen esihistorian tuntemattomat kielet).
Viime vuosina monien alueiden väestöhistoriaa on pystytty tutkimaan entistä tarkemmin muinais-DNA:n avulla. Suomen alueen ensiasuttajista ei kuitenkaan ole säilynyt muinais-DNA-tutkimukseen sopivaa materiaalia. Varhaisimmat täkäläiset yksilöt, joista DNA-tuloksia on julkaistu, ovat Levänluhdan vesihaudasta noin 1300–1600 vuoden takaa. Tutkitut levänluhtalaiset muistuttivat perimältään varsin läheisesti nykysaamelaisia lukuun ottamatta yhtä yksilöä, jonka perimä oli lähempänä nykyskandinaaveja (Lamnidis ym. 2018, Sikora ym. 2019). Tiedämme kuitenkin, että Suomen varhaisimpien asuttajien perimän on täytynyt näyttää erilaiselta kuin levänluhtalaisten, koska nykyinen ja rautakautinen perimä ovat selvästi sekoituksia monista eri lähteistä, joista osa ei ollut kivikaudella vielä ehtinyt edes muodostua.
Suomen lähialueilta on onnistuttu tutkimaan myös selvästi vanhempaa muinais-DNA:ta: varhaisin yksilö on Arkangelin alueelta yli 12600 vuoden takaa (Saag ym. 2021). Geneettisesti tämä yksilö kuuluu itäeurooppalaisten metsästäjä-keräilijöitten nimellä tunnettuun ryhmään, jonka jääkaudenjälkeinen levinneisyys on ulottunut Venäjän Karjalasta ainakin Volgalle saakka, mutta nähtävästi ei kuitenkaan Ural-vuoriston itäpuolelle. Baltian varhaisin muinais-DNA-tutkittu yksilö puolestaan on yli 9000 vuoden takaa (Mathieson ym. 2018) ja lukeutuu länsieurooppalaisten metsästäjä-keräilijöiden geneettiseen ryhmään, jota on tutkimuksissa havaittu koko Länsi- ja Keski-Euroopan laajuudelta. Ryhmien välinen kohtaamisvyöhyke vaikuttaa kulkeneen Baltian poikki. Skandinaviasta tutkitut varhaiset metsästäjä-keräilijät – alkaen 9500 vuotta sitten – olivat näiden kahden geneettisen ryhmän sekoitus (Günther ym. 2018). Myös Suomen alueen ensiasuttajat ovat todennäköisesti edustaneet perimältään jompaakumpaa näistä ryhmistä, niitä molempia tai niiden sekoitusta, mutta näytemateriaalien puuttuessa emme voi tietää sitä varmasti.
Periaatteessa DNA:n perusteella pystytään päättelemään muinaisyksilöiden geneettisiä ominaisuuksia. Niiden ennustaminen ei kuitenkaan ole täysin yksiselitteistä eikä suoraviivaista, koska muinaisyksilöistä saatava geneettinen data on yleensä varsin puutteellista. Lisäksi muinaisväestöjen geneettisiin ominaisuuksiin ovat voineet vaikuttaa sellaisetkin geneettiset tekijät, joita nykyväestöillä ei ole ja joiden vaikutuksia emme siksi tunne emmekä osaa ennustaa. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että Suomen lähialueiden varhaisista asuttajista länsieurooppalaiset metsästäjä-keräilijät olivat ihonväriltään tummia tai tummahkoja ja usein sinisilmäisiä (Saag ym. 2019, Olalde ym. 2014), kun taas itäeurooppalaiset metsästäjä-keräilijät olivat yhtälailla tummia ihonväriltään mutta ruskeasilmäisiä (Saag ym. 2021). Toisaalta Skandinaviassa kivikautiset metsästäjä-keräilijät olivat näitä molempia ryhmiä useammin vaaleaihoisia ja sinisilmäisiä (Günther ym. 2018). Sikäli on vaikea sanoa, miltä Suomen varhaisimmat asukkaat ovat mahtaneet näyttää.
Euroopan nykyväestöistä suomalaisilla on eniten itäeurooppalaista metsästäjä-keräilijäperimää, noin kymmenen prosenttia (Allentoft ym. 2022). Se ei kuitenkaan todista, että Suomessa olisi geneettinen jatkuvuus ensimmäisistä tai varhaisista asuttajista nykypäivään, sillä nykyinen itäeurooppalaisia metsästäjä-keräilijöitä muistuttava perimäkomponentti on voinut saapua tänne kokonaisuudessaan myöhempien tulijoiden mukana, esimerkiksi samalla kuin nuorakeraamikkoja muistuttava perimä, jonka osuus on Suomessa – sekä Baltiassa ja Skandinaviassa – nykyään noin 50 prosenttia (Lamnidis ym. 2018, Tambets ym. 2018, Allentoft ym. 2022). Vastaavasti länsieurooppalaisia metsästäjä-keräilijöitä muistuttava perimä on nyky-Euroopassa yleisimmillään Baltiassa (Allentoft ym. 2022), mutta sekään ei suoraan kerro kontakteista alueen varhaisimpaan väestöön. Kyseisen perimäkomponentin tiedetään nimittäin yleistyneen Virossa pronssikaudella, todennäköisesti Skandinavian-kontaktien seurauksena (Saag ym. 2019).
Vastaus: Elina Salmela
Lähteet
Allentoft, M. E., Sikora, M., Refoyo-Martínez, A., Irving-Pease, E. K., Fischer, A., Barrie, W., Ingason, A., Stenderup, J., Sjögren, K. G., Pearson, A., Sousa da Mota, B., Schulz Paulsson, B., Halgren, A., Macleod, R., Jørkov, M. L. S., Demeter, F., Novosolov, M., Sørensen, L., Nielsen, P. O., Henriksen, R. H. A., … Willerslev, E. 2022. Population Genomics of Stone Age Eurasia. bioRxiv 2022.05.04.490594 (preprint).
Günther, T., Malmström, H., Svensson, E. M., Omrak, A., Sánchez-Quinto, F., Kılınç, G. M., Krzewińska, M., Eriksson, G., Fraser, M., Edlund, H., Munters, A. R., Coutinho, A., Simões, L. G., Vicente, M., Sjölander, A., Jansen Sellevold, B., Jørgensen, R., Claes, P., Shriver, M. D., Valdiosera, C., … Jakobsson, M. 2018. Population genomics of Mesolithic Scandinavia: Investigating early postglacial migration routes and high-latitude adaptation. PLoS Biology 16(1): e2003703.
Lamnidis, T. C., Majander, K., Jeong, C., Salmela, E., Wessman, A., Moiseyev, V., Khartanovich, V., Balanovsky, O., Ongyerth, M., Weihmann, A., Sajantila, A., Kelso, J., Pääbo, S., Onkamo, P., Haak, W., Krause, J., & Schiffels, S. 2018. Ancient Fennoscandian genomes reveal origin and spread of Siberian ancestry in Europe. Nature Communications 9(1): 5018.
Mathieson, I., Alpaslan-Roodenberg, S., Posth, C., Szécsényi-Nagy, A., Rohland, N., Mallick, S., Olalde, I., Broomandkhoshbacht, N., Candilio, F., Cheronet, O., Fernandes, D., Ferry, M., Gamarra, B., Fortes, G. G., Haak, W., Harney, E., Jones, E., Keating, D., Krause-Kyora, B., Kucukkalipci, I., … Reich, D. 2018. The genomic history of southeastern Europe. Nature 555(7695),:197–203.
Peltola, S. 2022. Mikä ihmeen muinais-DNA? – Monitieteisen menetelmän perusteita. Kalmistopiiri 12.4.2022.
Piha, M. 2020. Suomen esihistorian tuntemattomat kielet. Kalmistopiiri 21.2.2020.
Olalde, I., Allentoft, M. E., Sánchez-Quinto, F., Santpere, G., Chiang, C. W., DeGiorgio, M., Prado-Martinez, J., Rodríguez, J. A., Rasmussen, S., Quilez, J., Ramírez, O., Marigorta, U. M., Fernández-Callejo, M., Prada, M. E., Encinas, J. M., Nielsen, R., Netea, M. G., Novembre, J., Sturm, R. A., Sabeti, P., … Lalueza-Fox, C. 2014. Derived immune and ancestral pigmentation alleles in a 7,000-year-old Mesolithic European. Nature 507(7491): 225–228.
Saag, L., Laneman, M., Varul, L., Malve, M., Valk, H., Razzak, M. A., Shirobokov, I. G., Khartanovich, V. I., Mikhaylova, E. R., Kushniarevich, A., Scheib, C. L., Solnik, A., Reisberg, T., Parik, J., Saag, L., Metspalu, E., Rootsi, S., Montinaro, F., Remm, M., Mägi, R., … Tambets, K. 2019. The Arrival of Siberian Ancestry Connecting the Eastern Baltic to Uralic Speakers further East. Current Biology 29(10): 1701–1711.e16.
Saag, L., Vasilyev, S. V., Varul, L., Kosorukova, N. V., Gerasimov, D. V., Oshibkina, S. V., Griffith, S. J., Solnik, A., Saag, L., D’Atanasio, E., Metspalu, E., Reidla, M., Rootsi, S., Kivisild, T., Scheib, C. L., Tambets, K., Kriiska, A., & Metspalu, M. 2021. Genetic ancestry changes in Stone to Bronze Age transition in the East European plain. Science Advances 7(4): eabd6535.
Sikora, M., Pitulko, V. V., Sousa, V. C., Allentoft, M. E., Vinner, L., Rasmussen, S., Margaryan, A., de Barros Damgaard, P., de la Fuente, C., Renaud, G., Yang, M. A., Fu, Q., Dupanloup, I., Giampoudakis, K., Nogués-Bravo, D., Rahbek, C., Kroonen, G., Peyrot, M., McColl, H., Vasilyev, S. V., … Willerslev, E. (2019). The population history of northeastern Siberia since the Pleistocene. Nature 570(7760): 182–188.
Tambets, K., Yunusbayev, B., Hudjashov, G., Ilumäe, A. M., Rootsi, S., Honkola, T., Vesakoski, O., Atkinson, Q., Skoglund, P., Kushniarevich, A., Litvinov, S., Reidla, M., Metspalu, E., Saag, L., Rantanen, T., Karmin, M., Parik, J., Zhadanov, S. I., Gubina, M., Damba, L. D., … Metspalu, M. 2018. Genes reveal traces of common recent demographic history for most of the Uralic-speaking populations. Genome Biology 19(1): 139.
KALMISTOPIIRI 