Säämingin Pääskylahden kivikautiset löydöt

Säämingin (nyk. Savonlinnan) Pääskylahdesta löytyi vuonna 1926 isokokoinen saviruukku, kun kadetit pitivät paikalla kesäleiriä. Tehtiinkö alueelta muita arkeologisia löytöjä? – Lukijan kysymys

Heinäkuussa 1926 Pääsylahden kasarmin lähellä pidetyissä kadettikomppanian kesäleirin harjoituksissa huomattiin maassa muutamia saviastianpaloja. Palat näyttivät vanhoilta, joten kadetit ryhtyivät kaivamaan paikalle kuoppaa. He löysivät noin 600 saviastianpalaa, asbestinkappaleen sekä 68 pii-iskosta (KM 8690: 1–4), jotka toimitettiin muutaman viikon päästä Museoviraston edeltäjälle Muinaistieteelliselle toimikunnalle tarkan raportin kera. Raportissa kerrottiin monien astianpalojen olleen pystyasennossa, ikään kuin ruukut olisivat olleet maassa pystyssä tai ylösalaisin käännettynä. Osa astioista vaikutti myös olleen sisäkkäin. Samana syksynä arkeologi Sakari Pälsi lähetettiin tarkastamaan löytöpaikkaa, mutta Pälsin saapuessa paikalle oli kadettikoulu jo ehtinyt palata Helsinkiin, eikä kukaan osannut näyttää tarkkaa löytöpaikkaa. Tämän takia tarkastus jäi odottamaan seuraavaan kesää. (Cleve 1927; Taskinen, päiväämätön.)

Seuraavana kesänä löytöpaikalla päästiin tekemään arkeologinen koetutkimus Nils Cleven johdolla. Kaivauksen tarkoituksena oli selvittää kivikautisen asuinpaikan laajuus. Tutkimuksissa löydettiin lisää saviastianpaloja, joista voitiin jälleen koota lähes kokonainen astia. Lisäksi löytyi kivikirves (KM 8787: 20), piikaavin (KM 8787: 45) sekä merkkejä kolmesta tulisijasta. Asuinpaikan todettiin kuitenkin olevan suhteellisen pienikokoinen, vain noin 30 x 15 metriä, ja sen todettiin olevan vaarassa tuhoutua maankäytön vuoksi.

Vuonna 1928 Aarne Europaeus (myöhemmin Äyräpää) kaivoi loput asuinpaikasta ja vahvisti samalla Cleven kokoarvion. Vaikka asuinpaikan koko ei ollut suuri, ulottuivat ihmisten jättämät merkit syvälle paikan hienoon hiekkaan. Europaeus kirjoittaa näistä jopa pari metriä syvistä kuopista raportissaan: ”Varsinaisiksi asuinkuopiksi näitä syvennyksiä ei voine sanoa, mutta isommat kuopat ovat varmaankin syntyneet siten, että kivikauden ihmiset ovat esim. tuulen suojaksi kaivaneet pehmeään hiekkaan itselleen syvänteitä (kuten auringonkylpyjenottajat vielä nykyään hiekkarannoilla tekevät).” Kuopanteiden lisäksi kaivauksessa löydettiin vielä kaksi tulisijaa sekä hiiltyneitä paalunjälkiä. Kaivauksen löytöihin kuuluu jälleen saviastioiden paloja sekä piinuolenkärki (9085: 118), savi-idoli (KM 9085:25) ja palaneen luuesineen katkelma (KM 9085:42),

Radiohiiliajoitusten mukaan Pääskylahden asuinpaikka on ollut käytössä noin 3800–3500 eaa. välisenä aikana (Pesonen 1999). Paikalta löytynyt keramiikka-aineisto sisältää varhaiskampakeramiikkaa, tyypillistä kampakeramikkaa ja asbestikeramikkaa. Suurimpiin paikalta löytyneisiin kampakeraamisiin astioihin on mahtunut noin 40 litraa. Näin suuret astiat ovat olleet hyvin painavia, joten niiden liikuttelu paikasta toiseen olisi ollut hyvin hankalaa. Siksi on esitetty, että astiat olisivat toimineet maahan kaivettuina varastoina, joissa olisi säilytetty tavaroita, lihaa, kalaa tai traania (Huurre 1998:126; Lehtosalo-Hilander 1988: 47). Pienemmissä astioissa on nokeentuneita sisäpintoja, mikä kertoo niiden olevan peräisin keittoastioista (Lehtosalo-Hilander 1988: 47). Asuinpaikalta löytyneet palaneet luut kertovat konkreettisesti paikalla nautitusta elänravinnosta. Palaneiden luiden joukosta on tunnistettu mm. metsäpeuran luita (Lehtosalo-Hilander 1988: 47; Ukkonen 1993). Arkisen tärkeyden lisäksi kampakeraamisilla saviastioilla oli tekijöilleen ja käyttäjilleen myös monia symbolisia merkityksiä, joista voi lukea lisää Marja Aholan artikkelista Saviastiat kuuluvat eläville? Keramiikka Suomen kivikautisissa metsästäjä-keräilijähaudoissa).

Vastaus: Ulla Moilanen

Lähteet;

Cleve, N. 1927. Säämingin Pääskylahden kivikautinen asuinpaikka. Kaivausraportti, Museoviraston arkisto.

Europaeus, A. 1929. Sääminki. Pääskylahti. Kaivaus Tahvananahon kivikautisella asuinpaikalla vuonna 1929. Kaivausraportti, Museoviraston arkisto.

Huurre, M. 1998. Kivikauden Suomi. Otava, Helsinki.

Lehtosalo-Hilander, P.-L. 1988. Esihistorian vuosituhannet Savon alueella. Savon historia I.

Muinaiskalupäiväkirja: KM 8690. Museoviraston arkisto.

Muinaiskalupäiväkirja: KM 8787. Museoviraston arkisto.

Muinaiskalupäiväkirja: KM 9085. Museoviraston arkisto.

Pesonen, P. 1999. Radiocarbon dating of birchbark pitches in Typical Comb Ware inFinland. M. Huurre (toim.) Dig it all: Papers Dedicated to Ari Siiriäinen: 191–200. Suomen Muinaismuistoyhdistys & Suomen arkeologinen seura, Helsinki.

Taskinen, H. (päiväämätön) Säämingin Pääskylahden saviastia – kivikauden ikoninen esine. Sadan vuoden satoa. Museovirasto.

Ukkonen, P. 1993. The post-glacial history of the Finnish mammalian fauna. Annales Zoologici Fennici, Vol. 30, No. 4 (1993): 249–264.