Ulla Moilanen & Heli Etu-Sihvola
Vuonna 1936 arkeologi Jorma Leppäaho teki tarkastusmatkan Rovaniemen Ounasjoen Marraskoskelle, jonka länsirannalla kalastanut henkilö oli tehnyt Muinaistieteelliselle toimikunnalle ilmoituksen ”eläimentapaisesta” kalliopiirroksesta. Kuva räjäytettiin sittemmin koskenperkauksessa (Autio 1981: 150), ja se on jäänyt askarruttamaan monia (esim. Carpelan 2000: 5); olisiko kyseessä voinut olla Suomen ensimmäinen kivikautinen kalliopiirros, jollaisia tunnetaan esimerkiksi Pohjois-Norjasta tai Äänisen ympäristöstä? Epäily hakkauksen kivikautisuudesta tulee vastaan silloin tällöin erinäisillä verkkosivuilla ja jopa skandinaavisissa esihistoriateoksissa (esim. Burenhult 2011), vaikka esimerkiksi kuvion tarkastanut Leppäaho tai Ella Kivikoski (1966) eivät pitäneet kuviota esihistoriallisena. Olisiko kyseessä kuitenkin voinut olla kivikautinen kuva? Palatkaamme Leppäahon tarkastusmatkaan ja siihen, mitä hän kalliossa oikein havaitsi.
Tarkastusraportissaan Leppäaho (1938) kertoo Marraskosken kuvan olleen paikkakunnalla tunnettu. Hän mainitsee, että kaksi tarkastuksessa mukana ollut paikallista apulaista piti kuvaa eläimenä, ja että hän itsekin erehtyi luulemaan kuvaa aluksi eläimeksi, sillä ”muistuttaahan se nurinpäin katsottuna sangen paljon esim. peuraa.” Kun kuvio vahvistettiin liidulla, sen todellinen luonne paljastui. Leppäaho kirjoittaa, että kyseessä on ”harvinaisen selvä kaksois-phallistinen kuva”, joka ”ei esitä mitään eläintä”. Tutkiessaan kuvion tekotapaa hän päätteli, että se oli hakattu metalliesineellä ja ei siksi voinut olla kovinkaan vanha.
Leppäaho tulkitsi kuvion ”kaksoisfallistiseksi”, mutta liidulla vahvistetun kuvion voi myös nähdä kuvaavan naisen ja miehen välistä sukupuoliyhteyttä. Tyylin perusteella kyseessä ei vaikuta olevan kivikautinen kuva. Esimerkiksi muinaismuistorekisterissä Marraskoski on luokiteltu tällä hetkellä historiallisen ajan kiinteäksi muinaisjäännökseksi. Kohteen kuvauksessa kerrotaan, että hakatut kuviot ovat jo sijaintinsa perusteella melko nuoria. Tämäkin seikka murtaa myytin kivikautisesta hakkauksesta. Kuka kuvan sitten olisi hakannut, jos tekijä ei 1930-luvullakaan ollut enää tiedossa, ja milloin kuva olisi tehty?
Ehkäpä hakkaus ajoittuu 1800-luvulle ja sen teki tukin- tai tervanuittaja, tai jopa Lappiin suunannnut kullanetsijä. Uittotoiminta Ounasjoessa alkoi jo 1700-luvulla ja intensiivistyi ensimmäisten sahojen perustamisen aikaan (Sinetän saha 1782 ja Meltauksen saha 1846). Uitto kiihtyi entisestään 1800-luvun lopussa höyrysahojen perustamisen ja Kittilän suurten hakkuiden myötä (Kurkela 1985: 14; Leskinen 1984: 12). Leskinen (1984: 12) mainitsee myös Lapin kultaryntäyksen aikaisen liikenteen, joka oli Rovaniemeltä Ounasjokea pohjoiseen varsin runsasta: jopa 400–500 venettä kesässä. Marraskosken sileillä kallioilla ovat siis 1800-luvulla sekä työskennelleet että levänneet lukuisat ihmiset. Ehkä joku heistä innostui myös taiteilemaan.
Lähteet:
Autio, E. 1981. Karjalan kalliopiirrokset. Kustannusosakeyhtiö Otava, Keuruu.
Burenhult, G. 2011. Arkeologi i Norden II. Natur & Kultur, Stockholm.
Carpelan, C. 2000. Sivullisen mietteitä kalliokuvien äärellä. Muinaistutkija 4/2000: 2–17.
Kivikoski, E. 1966. Suomen kiinteät muinaisjäännökset. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Kurkela, R. 1985. Ounasjoen entisten uittoväylien kunnostussuunnitelmat ja Ounasjoen uittoaluesuunnitelma. Ounasjoen luonnontaloudellinen kehittäminen, osaselvitys. Helsinki.
Leppäaho, J. 1938. Marraskoski. Kalliopiirroksen tarkastus 1936. Digitoitu raportti Museoviraston arkistossa.
Leskinen, A. 1984. Ounasjoen veneily- ja vesiretkeilysuunnitelma. Ounasjoen luonnontaloudellinen kehittäminen, osaselvitys. Helsinki.
Muinaisjäännösrekisteri. Rovaniemi Marraskoski (mjtunnus: 699010100).
KALMISTOPIIRI 
Niinpä. Mikä oli tärkeätä? Olisiko ”luppojätkä” ryhtynyt tähän? Eppäilen pahemman kerran.
TykkääTykkää