Menneisyytemme jäljet -kirjassa puhutaan mm. asbestikeramiikasta ja sen esiintyvyydestä. Aloin pohtimaan liittyvätkö sen laaja esiintyminen kivikaudella ja sen jälkeinen väestökato toisiinsa, eli onko kyse samasta asbestista, joka on terveydelle vaarallista? Onko näiden yhteydestä mitään tietoa? – Lukijan kysymys
Asbesti on yleisnimitys erilaisille luonnossa kuitumaisena esiintyville silikaattimineraaleille: krysoliitille, aktinoliitille, antofylliitille, amosiitille, krokidoliitille ja tremoliitille. Suomalaisista kivikautisista keramiikkalöydöistä 1990-luvulla tehtyjen spektrometrianalyysien mukaan Saimaan alueen astioissa käytetty kuitu on antofylliittiä, jonka alkuperä on todennäköisesti Itä-Suomen alueella (Lavento & Hornytzkyj 1995). Maailman terveysjärjestön mukaan kaikki asbestityypit ovat vaarallisia ja edesauttavat vakavien sairauksien syntymistä.
Asbestikeramiikkaa ryhdyttiin käyttämään Suomen alueella neoliittisella kivikaudella, noin 4600–3850 vuotta ennen ajanlaskun alkua, yhtä aikaa kampakeramiikan kanssa (ks. myös Arkeologisen kulttuuriperinnön opas: kronologia). Asbestin käyttäminen keramiikan sekoitteena oli teknisesti kätevä innovaatio, sillä asbestikuidut lisäävät muun muassa astian seinämän lujuutta ja lämmönkestävyyttä. Yhdistettynä syvään painettuihin kampa- ja kuoppakoristeluihin, asbestikuitu antaa saviastioille myös kauniin, valoa heijastavan pinnan (Marila 2017: 77).
Vaikka asbestia on käytetty esineiden ja jopa tekstiilien raaka-aineena tuhansia vuosia eri puolilla maailmaa (Pira et al. 2018; Ross & Nolan 2003), ei asbestialtistukseen liittyviä sairauksia tunnistettu ennen 1900-luvun alkua. Vasta 1950-luvulla mineraalin yhteys keuhkosairauksiin ja syöpiin saatiin tutkimuksissa varmistettua (Selikoff & Lee 1978).
Suomen alueella asutuksen harventumista on nähtävissä useina eri aikoina. Yksi väestökato on todennäköisesti tapahtunut neoliittisen kivikauden ja varhaismetallikauden välillä (esim. Sundell et al. 2014, Tallavaara et al. 2010). Asbestin kanssa tällä tuskin on ollut mitään tekemistä, sillä asbestikeramiikkaa käytettiin vielä väestökadon tapahtumisen jälkeen varhaismetallikaudella (esim. Hillerdal 2004: 154). Lisäksi asbestin aiheuttamat sairaudet kehittyvät suhteellisen hitaasti ja ihmiset voivat sairastaa näitä sairauksia melko pitkään. Toki asbestin louhija ja asbestisekoitteisten astioiden tekijät ovat joutuneet murskaamaan ja käsittelemään asbestia, jolloin he ovat myös hengittäneet kuituja. Asbestia on voinut kulkeutua elimistöön myös valmiista saviastioista niitä käytettäessä. Vaikka asbestin hengittäminen on vaarallista, on kokonaisaltistus ollut kivikaudella yksittäisten astioiden kanssa ulkoilmassa työskennellessä huomattavasti vähäisempää verrattuna esimerkiksi 1900-luvun asbestikaivostyöntekijöihin (Hillderdal 2004: 154–155; vrt. Ross & Nolan 2003; Selikoff & Lee 1978). Gunnar Hillerdalin (2004: 155) mukaan kivikaudella onkin mahdolllisesti ollut vain yksittäisiä asbestisairaustapauksia.
Asbestin kertyminen keuhkoihin on kuitenkin kiinnostava seikka kivikautisten hautojen tutkimuksen kannalta. Niistä ei nimittäin ole toistaiseksi tutkittu systemaattisesti asbestijäämiä. Ongelmana tutkimuksissa on erityisesti se, että Suomen happamassa maaperässä vainajista ei ole useimmiten jäänyt juurikaan merkkejä, ja ainoa hautauksesta kertova asia voi olla haudan pohjalta löytynyt punamulta (ks. esim. Ihmisluut Suomen kivikautisissa kuoppahautauksissa ja Saviastiat kuuluvat eläville? Keramiikka Suomen kivikautisissa metsästäjä-keräilijähaudoissa). Koska asbesti kertyy keuhkoihin, voisi asbestikuitujen löytyminen hautaukseen liityvistä maakerroksista periaatteessa toimia todisteena asbestin käsittelystä. Tutkimusta kuitenkin vaikeuttaa se, että hautaukset sijaitsevat usein asuinpaikkojen yhteydessä, joten asumiseen liittyviä löytöjä voi olla päätynyt myös hautojen maakerroksiin (Ahola 2019, App. 1, Majaniemi; 2017, 207).
Koska asbestisekoitteista keramiikkaa ei esiinny koko Suomen alueella (Mökkönen & Nordqvist 2018, Fig. 4), saattaisi muualta löytynyt asbestia sisältävä hauta kertoa ihmisten liikkumisesta alueelta toiselle. On kuitenkin huomioitava, että vaikka asbestia on pääsääntöisesti käsitelty ja käytetty tietyllä (laajalla) maantieteellisellä alueella, on sitä myös voitu kuljettaa tältä alueelta muualle (esim. Hillerdal 2004: 154; Nordqvist & Mökkönen 2018: 98). Asbesti onkin mitä luultavimmin toiminut myös vaihtotavarana, jolloin sitä sisältänyt hautaus ei välttämättä kertoisi haudatun ihmisen vaan asbestin itsensä liikkeistä.
———
Vastaus: Heli Etu-Sihvola & Ulla Moilanen
Kysy oma kysymyksesi tällä sivulla tai lue vastauksia muihin lukijoiden esittämiin kysymyksiin tästä linkistä.
Lähteet:
Ahola, M. 2019. Death in the Stone Age: Making Sense of Mesolithic-Neolithic Mortuary Remains from Finland (ca. 6800-2300 Cal BC). Helsingin yliopisto, humanistinen tiedekunta, väitöskirja.
Ahola, M. 2017. The material culture of Finnish Stone Age hunter-gatherer burials. Fornvännen 4/2017. 201–215.
Arkeologisen kulttuuriperinnön opas – Kronologia
Hillderdal, G. 2004. The Swedish Experience with Asbestos: History of Use, Diseases, Legislation, and Compensation. International Journal of Occupational and Environmental Health 2004, 10: 154–158.
Lavento, M. & Hornytzkyj, S. 1995. On Asbestos Used as Temper in Finnish Subneolithic, Neolithic and Early Metal Period Pottery. Fennoscandia archaeologica XII (1995): 71–75.
Marila, M. 2017. Vagueness and Archaeological Interpretation: A Sensuous Approach to Archaeological Knowledge Formation through Finds Analysis. Norwegian Archaeological Review 50 (1): 66–88.
Mökkönen, T. & Nordqvist, K. 2018. Kierikki Ware and the Contemporary Neolithic Asbestos- and Organic tempered Potteries in North-East Europe. Fennoscandia archaeologica XXXIV (2018): 83 –116.
Pira, E., Donato, F., Maida, L. & Discalzi, G. 2018. Exposure to asbestos: past, present and future. Journal of Thoracic Disease, 2018 Jan; 10(Suppl 2): S237–S245.
Ross, M. & Nolan, R. P. 2003. History of asbestos discovery and use and asbestos-related disease in context with the occurrence of asbestos within ophiolite complexes. In: Dilek, Y. & Newcomb, S. Ophiolite Concept and the Evolution of Geological Thought: 447–470. Geological Society of America Special Paper 373.
Selikoff, I. J., & Lee, D. H. K. 1978. Asbestos and disease. Academic Press, Inc. 111 Fifth Avenue, New York, New York 10003, USA.
Sundell, T., Kammonen, J., Halinen, P., Pesonen, P. & Onkamo, P. 2014. Archaeology, genetics and a population bottleneck in prehistoric Finland. Antiquity 88(342): 1132–1147.
Tallavaara, M., Pesonen, P., & Oinonen, M. 2010. Prehistoric population history in eastern Fennoscandia. Journal of Archaeological Science, 37(2), 251–260. https://doi.org/10.1016/j.jas.2009.09.035
KALMISTOPIIRI 