Etu-Sihvola Heli Keskiaika Moilanen Ulla Rautakausi

Mistä rautakauden koruennallistuksia voi ostaa?

Ulla Moilanen & Heli Etu-Sihvola

Suomessa ensimmäinen myytäväksi valmistettu rautakauden korumukaelmia sisältävä kokonaisuus oli Aino-puku, joka nousi suosioon 1800–1900-lukujen vaihteessa (Kaukonen 1972: 34). Varsinaisen rautakauden korumuotoihin keskittyvän kaupallisen toiminnan voi kuitenkin katsoa alkavan vasta 1930-luvulla. Tuolloin Elsa Heporauta perusti Kalevalaisten Naisten Muistomerkkiyhdistyksen, joka keräsi Kansallismuseon kokoelmissa olevien maalöytöjen ennallistuksilla (Kalevala-koruilla) rahaa patsashanketta varten. Toisen maailmansodan myötä patsashanke jäi ja kerätyt varat käytettiin sodan hädänalaisten avustuksiin, mutta koruennallistusten saaman suuren suosion myötä arkeologisten löytöjen jäljentäminen jäi osaksi Kalevala Korun toimintaa vuosikymmeniksi eteenpäin. (ks. Männistö 2012: 184–186; kalevala.fi.)

Näkyvimmin koruennallistuksissa on ollut esillä myöhäinen rautakausi, ja harrastuksena yleistynyt historianelävöitys on lisännyt tämänaikaisten ja myös keskiaikaisten koruennallistusten kysyntää. Usein kuultu kysymys on: Mistä rautakausikorujen ennallistuksia voi ostaa? Osa elävöittäjistä valmistaa esineitä itse ja osa etsii kirpputoreilta Kalevala Korun vanhojen mallistojen arkeologisiin löytöihin perustuvia koruja. Myös monet käsityöläiset valmistavat ennallistuksia tai mukaelmia tilaajan toiveiden mukaisesti. Tarjolla on myös kotiseutuyhdistysten ja kuntien paikallisaktiivien valmistuttamia koruja, joiden esikuvina ovat tietyn paikkakunnan tunnetut esinelöydöt.

Tähän juttuun on koottu pääasiassa arkeologisiin löytöihin pohjautuvia kotiseutukoruja, joskin muutamia yksittäisiä koruennallistusten tekijöitä on myös mainittu. Kaikki tässä jutussa mainitut korut eivät ole täsmällisiä ennallistuksia vaan pikemminkin mukaelmia arkeologisista löydöistä. Lista on koottu vuoden 2021 lopun ja huhtikuun 2022 välillä, ja koska esineitä on valmistettu todennäköisesti rajattu määrä, ei niiden saatavuutta voi pitää täysin varmana. Kiinnostuneiden kannattaa kuitenkin kysellä myyjiltä.

Euran muinaispuku, jonka koruja valmistaa Kalevala Koru. Kuva: Ulla Moilanen.

Vesilahden kirjastossa on myynnissä Laukon kotkakorua ja ”Karhottaren korua”, joiden esikuvat ovat löytyneet Vesilahdelta. ”Laukon kotka” on metallinetsinnässä vuonna 2015 Laukon kartanon edustalla sijaitsevasta Pohdonsaaresta löytynyt permiläinen linturiipus keskiseltä rautakaudelta. Ennallistusta myy myös Ristiretket.fi. ”Karhottaren koru” puolestaan on ennallistus nuoremmalle roomalaisajalle (n. 200–400 jaa.) ajoittuvasta emalikoristeisesta hevosenkenkäsoljesta, joka löytyi Helmer Salmon kaivauksissa röykkiöstä Narvan Karholannokasta vuonna 1934. Suurin osa röykkiön muusta löytöaineistosta on merovingiaikaista.

Alkuperäinen Vesilahden Pohdonsaaresta löydetty kolmipäinen kotkariipus (KM 40913:1) Kuva: Museovirasto / Finna.fi CC BY 4.0.
Emalikoristeisia hevosenkenkäsolkia roomalaiselta rautakaudelta. Karholannokan koru oikealla. Kuva. Museovirasto.

Paimio-Seura on teettänyt ennallistuksia Spurilan kaivauslöydöistä ja 1950-luvulla peltolöytöinä esiin saaduista irtolöydöistä. Ennallistusten joukossa on mm. 300-luvulle ajoittuva nuppipäinen kaularengas (toistaiseksi loppuunmyyty), samalle ajalle ajoittuva rannerengas, viikinkiaikainen tasavarsisolki sekä 1100-luvulle ajoittuva pronssisormus.

Myös Kangasala-seura myy viikinkiaikaisen tasavarsisoljen ennallistusta, joka perustuu Kangasalan Tiihalan kalmistosta tehtyyn löytöön. Seura mainostaa esinettä varsin romanttiseen sävyyn ja nimittää solkea ”Kangasalan miehen rakastetulleen lahjoittamaksi” esineeksi. Tappikoristeisista soljista voit lukea lisää tästä linkistä.

Paimio-Seuran myymä tasavarsisoljen ennallistus. Kuva: Riitta Määttänen/Paimio-Seura.

Hollolan kunnan asiointipiste Piipahluksessa on myynnissä  ”Hollolan solki” ja ”Hollolan rannerengas”. Hopeisen soljen esikuvana on 1960-luvun alussa Uskilan Mömmölästä esiin tulleen hopeakätkön esinelöytö. Kätköön kuului yhteensä seitsemän hopeista hevosenkenkäsolkea sekä noin 150 hopearahaa. Kätkö ajoittuu 1000-luvun puoliväliin tai loppupuolelle. Rannerengas puolestaan on hopeoitua kuparia ja sen esikuva on peräisin Kirkkailanmäen kalmiston vuonna 1978 kaivetusta ristiretkiaikaisesta naisen haudasta.

Alavus-seuralla on myytävänä rintakoru, jonka muoto perustuu neulattomaan hevosenkenkäsolkeen (neulallinen muoto loppuunmyyty). Myös Jääski-seura myy Jääsken Järvenkylästä 1930-luvulla löytyneen hevosenkenkäsoljen ennallistusta. On kuitenkin huomattava, että suurin osa tässä luetelluista hevosenkenkäsoljista on varustettu soljen takana olevalla erillisellä neulalla, jolloin hevosenkenkäsoljen varsinainen neula on kiinni soljen kaaressa ja toimii ainoastaan koristeena. Näissä tapauksissa kyseessä on rintakoruna käytettävä esine, ei varsinaisesti elävöityskäyttöön sopiva solki. Ainakin virolainen Murueit valmistaa arkeologisista hevosenkenkäsoljista kopioita, joita voi käyttää oikeaoppisesti niin, että soljen varsinainen neula lävistää kankaan. Myynnissä on myös mm. erilaisia eläin-, risti- ja lunulariipuksia.

Hollolan solki ja rannerengas. Kuvat: Hollolan kunta.
Uskilan kätkön alkuperäiset hopeiset hevosenkenkäsoljet. Kuva: Ulla Moilanen.
Alkuperäinen Jääsken Järvenkylästä löytynyt hevosenkenkäsolki. Kuva: Museovirasto.

Nokian solki -perinnekorusarja on saanut innoituksensa Nokian Kehosta löydetystä kansainvaellusaikaisesta (n. 400–550 jaa.) soljesta. Naisille ja miehille tehtyjä korusarjoja myy naiskuoro Nota Bene Nokia, ja siihen kuuluu mm. kolmiojalkasoljen ennallistus.

Euran Esihistorian opastuskeskus Nauravan lohikäärmeen myymälässä on runsaasti suomalaisten käsityöläisten valmistamia ennallistuksia. Edellisellä käyntikerralla myynnissä oli mm. viikinkiaikaisten astioiden kopioita, lasimassahelmiä, hevosenkenkäsolkia sekä Viikinkiseppä J. Peltoniemen valmistamia kulkusia ja kansainvaellusaikaisen lintuneulan ennallistuksia.

Nokian solki. Kuva: Ulla Moilanen.
J. Peltoniemen valmistamia merovingiaikaisen rapusoljen ja kansainvaellusaikaisen lintuneulan ennallistuksia. Kuva: Ulla Moilanen.

Pyöreitä kupurasolkia on saatavilla ainakin kahdelta paikkakunnalta. Äänekosken kotiseutuyhdistyksen lanseeraamaa F-tyypin viikinkiaikaista kupurasolkea voi käyttää myös modernina riipuskoruna. Alkuperäinen koru on löydetty Äänekosken Mämmeltä. Korua myy Kultaseppä Sanna Hytönen. Turun linnan museokauppa Fataburista on vielä joku aika sitten saanut ostettua Maarian Saramäen löytöjen mukaan tehtyä D-tyypin pyöreää kupurasolkea.

Myös Kurkijoki-seura myy ”muinaiskorua” sekä hopeisena että pronssisena versiona. Nettisivulta ei löydy esineestä kuvaa, mutta kyseessä on ilmeisesti ristiretkiaikainen ristikoristeinen puhkonainen pyöreä kupurasolki (ks. KuJo 8/2011).

Pyöreät kupurasoljet ja ketjua. Kuva: Ulla Moilanen.

Taivassalo-seura mainostaa sivuillaan Taivassalokoruja, joista toinen näyttäisi perustuvan viikinkiaikaiseen karhunhammasriipukseen. Sivut on päivitetty vuosia sitten, eikä niiltä käy ilmi, onko koruja vielä myynnissä. Niitä voi kuitenkin kysellä esimerkiksi Taivassalon kirjastosta. Sääksmäki-seuralla on hopeisena ja pronssisena Rapolan linnavuoren alueelta löydettyyn kelloriipukseen pohjautuva koru.

Sysmän Kello ja Kulta on myynyt Sysmän Ihananiemen aarrekätkön mallin mukaan tehtyä hopeasormusta. Myös Ahvenanmaan kulttuurihistoriallisen museon museokaupassa on ollut myynnissä Ahvenanmaalta löytyneen viikinkiaikaisen sormuksen kopiota.

Ahvenanmaalta löytyneen hopeasormuksen moderni kopio. Kuva: Ulla Moilanen.

Ravattulan riipuksen esikuvana ovat Kaarinan Ravattulan Ristimäen kirkon kivijalan vierestä löydetyt 1100-luvun pronssiset helat. Korun on suunnitellut Korupaja Vaskikäärme ja sitä myy Ravattulan Ristimäki-hanke / Suomen muinaistutkimuksen tuki ry. Vaskikäärme on myös valmistanut ennallistuksen Ravattulan Ristimäeltä löytyneestä pienikokoisesta hevosenkenkäsoljesta, jota voi käyttää alkuperäisen käyttötavan mukaisesti. SMTT on myynyt myös 1100–1300-luvuille ajoittuvaa Juvan ristiä, jota saa myös Juvan kunnanviraston neuvonnasta. Muutamia muitakin keskiaikaisten korujen ennallistuksia on löydettävissä kotiseutukoruina. Esimerkiksi Iin Vanhan Haminan 1400-luvulle ajoittuvaa ristiriipusta myy Kultasepänliike Kulta-Aalto.

Erilaisten rahalöytöjen ennallistuksia on ainakin aiemmin löytynyt Turusta Aboa Vetus & Ars Nova -museosta sekä Turun linnan museokauppa Fataburista, jossa myynnissä on ollut ainakin bysanttilaisen rahan jäljitelmää. Arkeologi Jani Oravisjärven mukaan Aboa Vetuksen rahareplikoita tulee toisinaan vastaan myös maalöytöinä. Turun linnan kaupasta on voinut myös löytää Maarian Saramäen viikinkiaikaisen ruumishaudan koruja: pyöreitä kupurasolkia sekä rannerenkaita.

Rannerenkaat Turun linnan kaupasta. Kuva: Ulla Moilanen.

Koruennallistuksia on mahdollista kysellä myös suoraan käsityöläisiltä niin Suomesta kuin ulkomailta. Esimerkiksi tanskalainen Ken Ravn Hedegaard valaa kopioita rautakautisista soljista a ciré perdue -tekniikalla. Valmistajia saa myös mainostaa alla kommenttiketjussa!

Kirjallisuus:

Kalevala: Perintö, joka elää. https://www.kalevala.fi/pages/perinto-joka-elaa

Kaukonen, T.-I. 1972. Aino-puku ja sen historia. Vakkanen. Kalevalaisten naisten liiton vuosikirja 1972: 28–38.  

KuJo 2011. Vaikeuksien jälkeen Kurkijoki-solki jälleen myynnissä. Kurkijokelainen 8/2011: 1.

Männistö, Y. 2012. Elsa ja F.A. Hästesko-Heporauta opettajina ja kulttuurivaikuttajina. Koulu ja menneisyys, Vol. 50 (2012): 171–182.

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.